Voiko toimia asiakaspalvelutyössä ja tunteet ja olemus ovat latistuneita?

Sellasiahan ne kaikki on.

Aika monelta näyttää sujuvan. Murahdus, tyhjä tuijotus, ilmeettömät kasvot. 

Ap,  tarkoitatko itseäsi?

Aspahommiakin on erilaisia. Esimerkiksi jonkin erikoisliikkeen myyjänä voi pärjätä hyvinkin, vaikkei olekaan jatkuvasti hymy perseessä, kunhan hallitsee myyntiartikkelinsa asiantuntevasti. Sitten taas joku hotellin respa on käyntikorttina koko puljulle ja yleensä siltä henkilöltä, joka majoituspaikkaan saavuttaessa ensimmäisenä tavataan, odotetaan palvelualttiutta ja positiivisuutta. Etenkin jos asiakaskuntaan kuuluu ulkomaalaisia. 

Minä en hymyile väkinäisesti ihmisille. Saavat tottua murjottavan naamaani. Olisivat onnellisia etten käy käsiksi heti kun astuvat liikkeen ovesta sisään.

Somessa vitsaillaan sankoin 

joukoin, että alle 

kolmekymppisillä

asiakaspalvelijoilla on

'puutunut, hymytön

tonnin seteli kasvoillaan

vakiovarustuksena'.

En osaa vastata Ap:n kysymykseen

sopimisen osalta sen enempää. 

Ihanaa juhannusta! E

Siitä voi olla etuakin. Ei panikoidu, vaikka asiakkaat alkavat rähjätä.

Asiakaspalvelussa kohtaa joskus todella kohtuuttomia ihmisiä, jotka syyttävät työntekijää suunnilleen kaikesta mahdollisesta 

Voi mun puolesta, mutta miten sellainen ihminen tulee valituksi? 

Vierailija kirjoitti:

Voi mun puolesta, mutta miten sellainen ihminen tulee valituksi? 

Substanssin hallinta. Koulutusta vaativaa työtä. 

Aspatyö 🤢