Ahdistuneisuus-mikä auttanut?
Sairastuin äkillisesti ja sen jälkeen saanut aamuisin ahdistuskohtauksia. Meinaa jo vaikuttaa kotoa lähtemiseen. Mitkä ovat olleet sinun paras apu ahdistukseen? Oletko selvinnyt oma hoidolla (hengittelyllä, keskittymisen siirtäminen toisaalle jne.) vai oletko aloittanut lääkityksen ja ehkä terapian? Onko ahdistukseen olemassa ”mietoja” lääkkeitä joilla aloittaa?
Kommentit (17)
Ruokavalio kuntoon, päihteet kokonaan pois (myös kofeiini ja sokeri), päivittäinen ulkoilu, hygieniasta huolehtiminen, näillä lähteen ahdistus.
Nämä jo kunnossa. En polta tai käytä alkoholia. Teestä voisi luopua, mutta sitäkin menee vain 1 kuppi päivässä. Herkkuja en juuri tällä hetkellä syö. Vai voiko kyseessä olla paniikkikohtaus? Paras apu siihen?
Ap
Kyllä paniikkikohtauksen tunnistaa.
Elämäntilanteen parantuminen. Huomasin, että omalla kohdallani kyse ei ollut alkuunkaan omista mielenterveyden ongelmista joiksi ne terveydenhuollossa väkisin leimattiin, vaan aivan täysin parisuhteesta, jossa narsistiselta vaikuttavaa henkistä väkivaltaa. Heti kun tilanne saatiin korjattua, ei mitään oireita ollut. Kyseessä niin paha tilanne, ettei voi vaatia että ihminen sellaista kestäisi normaalisti elellen, enkä usko että lääkityksestä olisi ollut tässä tilanteessa apua. Tämä ei nyt ehkä sinua auta.
Mutta kaiken tämän keskellä mikä sai hillittyä oireilua ja pidettyä toimintakykyisenä, oli keskittyä niihin asioihin mitkä tuottavat mielihyvää ja ovat ylipäätään hyvän mielenterveyden edellytys, esim. riittävä uni, kuntosali, lenkkeily. Lisäksi niiden asioiden tekeminen, joissa olen hyvä, kuten työ ja opiskelu. Ilman näitä ahdistava olo olisi varmasti ollut pahempi. Ylipäätään se etten jäänyt sänkyyn makaamaan tai antanut itselleni liiaksi aikaa asioiden murehtimiseen, koska jos aika olisi ollut, olisin vellonut samoissa negatiivisissa ajatuksissa ja vahvistanut sillä ahdistusta
Itselläni parisuhde on kunnossa. Rutiineja olen ylläpitänyt sairaslomalla. Työhönpaluu kyllä stressaa koska olen joutunut olemaan paljon poissa. Pidän työstäni joten tuntuu oudolta. Ehkä jaksaminen/oireilu paluussa jännittää.
Ap
Itsellä on opa apuna. Kyllä se auttaa aina vaikean olon yli.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteen parantuminen. Huomasin, että omalla kohdallani kyse ei ollut alkuunkaan omista mielenterveyden ongelmista joiksi ne terveydenhuollossa väkisin leimattiin, vaan aivan täysin parisuhteesta, jossa narsistiselta vaikuttavaa henkistä väkivaltaa. Heti kun tilanne saatiin korjattua, ei mitään oireita ollut. Kyseessä niin paha tilanne, ettei voi vaatia että ihminen sellaista kestäisi normaalisti elellen, enkä usko että lääkityksestä olisi ollut tässä tilanteessa apua. Tämä ei nyt ehkä sinua auta.
Mutta kaiken tämän keskellä mikä sai hillittyä oireilua ja pidettyä toimintakykyisenä, oli keskittyä niihin asioihin mitkä tuottavat mielihyvää ja ovat ylipäätään hyvän mielenterveyden edellytys, esim. riittävä uni, kuntosali, lenkkeily. Lisäksi niiden asioiden tekeminen, joissa olen hyvä, kuten työ ja opiskelu. Ilman näitä ahdistava olo olisi varmasti ollut pahempi. Ylipäätään se etten jäänyt sänkyyn makaamaan tai antanut itselleni liiaksi aikaa asioiden murehtimiseen, koska jos aika olisi ollut, olisin vellonut samoissa negatiivisissa ajatuksissa ja vahvistanut sillä ahdistusta
Tämä.
Olin just tulossa kirjoittamaan samaa, mutta tähänhän se on hyvin muotoiltu.
Mulla auttanut vain Voxra+Escitalopram yhdessä. Aloitin nuo 2021 eikä ole ollut yhtään paniikkikohtausta/yhtään ahdistuskautta/saikkujaksoa töistä.
Katso Mielenterveystalon sivuilta vinkkejä ahdistuksen omahoitoon -> https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahdistuksen-omahoito-ohjel…
Huoh ei tuo ole mikään sairaus, mutta en jaksa vääntää rautalangasta.
En koe olevani millään lailla masentunut vaan ahdistunut vain aamuisin. Siksi en haluaisi aloittaa mitään mielialalääkkeitä. Mitään kevyempää vaihtoehtoa ei ilmeisesti ole tarjolla. Vai voiko ahdistuskohtaukset mennä vain ajan kanssa ohitse?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Huoh ei tuo ole mikään sairaus, mutta en jaksa vääntää rautalangasta.
Mitä tarkoittaa huoh?
Itselläni auttaa luontoharrastus. Menen kävelylle tai pyöräretkelle ja katson mitä lintulajeja, kasveja, sieniä, pilviä, revontulia tms ympärillä näkyy. Tunnistan lajeja, teen muistiinpanoja esim näkemistäni lintulajeista. Huomioni kiinnittyy ympäröivään maailmaan oman egoni sijasta. Tätä voi tehdä koko vuoden, säällä kuin säällä. Jos sää on haastava, siitä tulee vain vahvempi hetkessä elämisen tuntu. Sade kasvoilla tai narskuva pakkaslumi jalkojen alla. Kotiin on kiva tulla luontohetken jälkeen. Minulla tämä tepsii aina.
Luonnossa olen paljon liikkunut ja saanutkin siitä apua. Työni on hektistä sisätyötä joten ulos ei työpäivän aikana ole mahdollista päästä.
Ap
^