Teinin omatoimisuus
Poika täytti juuri 16, menestyy koulussa hyvin, on kivoja kavereita ja harrastaa aktiivisesti monena päivänä viikossa. Fiksu poika kaiken kaikkiaan.
Mutta.
Se omatoimisuus ja itsenäisyys, etenkin mitä tulee erilaisiin aikatauluihin, liikkumiseen (asumme kaupungissa), asioiden hoitamiseen. Hohhoijaa.
Juuri ennen loman alkua poika kävi koululääkärin vuositarkastuksessa. Ei halunnut vanhempia mukaan. Koitin kysellä, että mitä siellä nyt puhuttiin jne jne, mutta sain hyvin malkaisia murahduksia vastauksiksi. Kyselin, saiko lähetettä labroihin tai fyssarille (näistä oli puhe), niin ei tietoa, "en mä tiedä". Laitoin sitten terkalle viestin ja selvisi, että kyllä, molempiin täytyy mennä, on lähetteet ynnä muut ohjeet käynteihin. Asiasta oli puhuttu vastaanotolla. Mikään näistä ei kulkeutunut pojan mukana kotiin.
Harrastuksissa on jatkuvasti samanlaisia epäselvyyksiä. Milloin ja mihin tämä täytyy maksaa? En mä tiedä, kai, joo, ehkä, en mä tiedä. Missä ne treenit ovat ja millä aiot mennä sinne? En mä tiedä, siis mikä bussi sinne menee, ehkä mä joo kysyn joltain kyytiä (puoli tuntia ennen kuin pitäisi lähteä), annettiinko teiltä mitään ohjeita että miten täytyy valmistautua ja mitä ottaa mukaan? Emmä tiedä, joo ehkä, emmä tiedä...
Aivan kuin poika ei kuuntelisi ja jos kuuntelee, niin ei ainakaan ymmärrä kuulemiaan ohjeita tai tuo niitä kotiin asti vanhemmille, että osattaisiin maksaa, varata aikoja, järjestellä kyydit yms ajoissa.
Iso mies jos, mutta tuntuu, että edelleen äidin pitää varmistella ja selvitellä jälkikäteen aika monta asiaa.
Onko muilla teinipoikien kanssa tällaista?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö on harrastuksia, joissa ohjeistus on lasten muistin varassa?
Mietin ihan samaa
Ei mitenkään poikkeava teinipoika. Tietäisitpä vaan miten paljon välillä joutuu metsästämään heitä ihan kokeisiin, jotka on olleet Wilmassa kuukausitolkulla.
t. yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö on harrastuksia, joissa ohjeistus on lasten muistin varassa?
Onko sillä väliä? Kai noita asioita voisi vähän hoitaa itsekin, vaikka joku valkku ne ylös kirjoittaisikin.
Mun 17 v ope on aivan ihana. Periaatteessa en soita kenellekään työaikana, mutta hän on antanut luvan.
Voin soittaa koko perheen ollessa läsnä no Mikan äiti tässä hei, voitko kertoa, kun Mika on unohtanut.
Aivan kamalan noloa. Mutta tehoaa.
Oon päättänyt tämä on nyt tätä äitiyttä ja jotkut fiksuuntuu myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 v ope on aivan ihana. Periaatteessa en soita kenellekään työaikana, mutta hän on antanut luvan.
Voin soittaa koko perheen ollessa läsnä no Mikan äiti tässä hei, voitko kertoa, kun Mika on unohtanut.
Aivan kamalan noloa. Mutta tehoaa.
Oon päättänyt tämä on nyt tätä äitiyttä ja jotkut fiksuuntuu myöhemmin
Siis sä soitat jollekin amiksen tai lukion opettajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 17 v ope on aivan ihana. Periaatteessa en soita kenellekään työaikana, mutta hän on antanut luvan.
Voin soittaa koko perheen ollessa läsnä no Mikan äiti tässä hei, voitko kertoa, kun Mika on unohtanut.
Aivan kamalan noloa. Mutta tehoaa.
Oon päättänyt tämä on nyt tätä äitiyttä ja jotkut fiksuuntuu myöhemminSiis sä soitat jollekin amiksen tai lukion opettajalle?
Mikä ettei! Siinähän oppii, kun alkaa jo vähän nolottaa. :D
Tuollaista se on. Aivojen kehitys vielä kesken, nuorihan tuo vielä on. Oppii kyllä, pikkuhiljaa.
Ai vaan 17v? Kyllä ne minusta on tuollaisia ihan vielä 47 v:näkin. Just kyselin millä aikoo mennä töihin kun on junarata remontissa ja läsnäolopakko. Ei ollut selvittänyt.
Ihan normi. Kyllä se siitä. Aivot kehittyvät, hormonit jylläävät, paljon opittavaa ja muistettavaa.
Vieläkö on harrastuksia, joissa ohjeistus on lasten muistin varassa?