Voiko olla reumaa?

Kaikki alkoi polvesta, joka turposi todella pahaksi. Kauan oireili vain yksi polvi. Särkyä ja turpoilua. Sitten mukaan liittyi toinen polvi. Särkyä ja jonkin verran turvotusta. Nyt myös toisen käden sormet ja ranne ovat alkaneet särkeä jonkin verran.



Särky ja jäykkyys ovat pahimmillaan aamuisin. Päivän mittaan vähän helpottaa.



Olen niin kovasti toivonut, ettei olisi reumaa. Juoksin lääkärillä, kun ensimmäinen polvi alkoi oireilla. Reumakokeissa ei löytynyt mitään. Ortopedi sanoi, että polvesta olis revennyt jotain ja pitäisi mennä magneettikuviin (yksityisellä kallista ja kunnallisella pitkät jonot), mutta ei kai sieltä polvesta mitään rikki ole, kun kerran toinenkin polvi on alkanut oireilla.



Jos ei reumakokeissa löydy mitään, niin aloitetaanko vain lääkekokeilut?

mutta koska imetin ja imetän edelleen tilannetta jäätiin seuraamaan.



Nyt mietinkin, että otanko yhteyttä suoraan reumalääkärille vai omalle lääkärille. Viisainta kai olisi ottaa yhteyttä suoraan reumalääkäriin.



Olen tosiaan hiukan kauhuissani, jos saankin reumadiagnoosin. Kiva kuulla, jos se ei olekaan "kaiken loppu".



Välillä polvet särkee niin pahasti, etten pysty kävelemään, joten pakkohan tässä on alkaa jotain tehdä.



Aloin oireilla pari kuukautta kuopuksen syntymän jälkeen.



ap

Mulla alkoi oireet muistaakseni myös noin 2-3 kk synnytyksen jälkeen. Lääkitys aloitettiin kun vauva oli 9 kk, imetystä ei tarvinnut lopettaa. Oireet loppui kokonaan vuodeksi-pariksi, mutta seuraavan raskauden jälkeen alkoivat uudestan (niin kuin oli odotettavissakin) ja lääkitystä piti tehostaa. Nyt olen taas ihan oireeton.



Ota yhteyttä reumalääkäriin, lääkket tehoavat sitä paremmin mitä nopeammin ne aloitetaan. Jos oireet ehtivät tosi pahoiksi, voi joutua käyttämään useampia/tehokkaampia lääkkeitä ja silloin imetys pitää yleensä lopettaa.

mutta ilmeisesti reuma ei sitä estä? Lääkkeet pitää vaan lopetta siksi aikaako?



Soitan heti huomenna reumalääkärille, koska tänään ei taida sieltä enää ketään saada kiinni. Ajan saamiseenkin voi mennä pidemmän aikaa.



Olisi kai pitänyt olla aktiivisempi tämän asian kanssa jo aiemmin, mutta on ollut paljon muitenkin vastoinkäymisiä, etten ole jaksanut keskittyä itseeni. Olen vaan urheasti yrittänyt kestää särkyä ja sitä, että käveleminen saattaa välillä olla yhtä helvettiä.



ap

Vauhti on valttia reuman kanssa! Oireet kun saadaan äkkiä kuriin, on jatko paljon helpompaa. Ei oo tarkoitus pelotella, mutta ei kannata jäädä miettimään kotiin.

Reuma ei näy kokeissa aina, joten sillä perusteella ei diagnoosia aina tehdä. Esim. itselläni on näin.

Reuma ei estä raskautta, mutta sitä täytyy ehkä suunnitella tarkemmin. Riippuen lääkityksestä, se joko lopetetaan tai sitten ei raskauden/yrittämisen ajaksi.



Ei kannata pelätä. Voit miettiä, kannattaako kitua kipujen kanssa kotona ja olla lääkkeetön ja ns, virallisesti terve. Vai käydä lääkärissä, saada ehkä diagnoosi ja lääkkeet ja oireet kuriin.

Älä enää sinnittele, vaan mene lääkäriin ja vaadi lääkkeet ja paikallishoitoja (kortisonia) noihin tulehtuneisiin niveliin. Ethän pysty lapsia hoitamaan, jos olet tuossa kunnossa!



Reuma ei estä lapsia, odotusaika menee reuman kanssa yleensä tosi rauhallisesti, mutta synnytyksen jälkeen voi tulla pahenemisvaihe, jolloin mietitään prioriteettijärjestys äidin terveyden ja imetyksen välillä.



Reumaatikko, 2 lasta