Onko kukaan äkkirikastunut?

Musta tulis varmaan hirveä tuhlari. Saman tien ostaisin uudet autot molemmille, itselle jonkun ison maasturin toiseksi autoksi. Vaatevarasto menis uusiksi, remppamiehet sais laittaa talon uuteen uskoon tai sitten ostaisin tontin ja rakennuttaisin unelmatalon sinne. Pitkälle ulkomaanmatkalle haluaisin myös heti jne.

Eli kannattaa laatia suunnitelmia, mutta älä nyt tuollaista kuitenkaan pelkää. Tuskin raha kenestäkään juoppoa tekee.

Tavallaan olen, vaikkei tässä nyt mistään jättiomaisuuksista puhuta, mutta kuitenkin minulle joka ennen olin keskituloinen yksinhuoltaja ja tiukalla, isoista rahoista. Vanhemmilla oli omakotitalo, huvila ulkomailla, sekä tileillä ja sijoitettuna rahaa yllättävän paljon plus metsää.



Ihan pelkästään hyvää seurasi tästä "äkkirikastumisesta". En ole sen ihmeemmin innostunut rahaa tuhlaamaan ja ylellisesti elämään, mutta on se mukavaa kun ei tarvitse jännittää pystyykö maksamaan laskut tai että mitä jos auto hajoaa niin onko varaa korjauttaa. Uuden isomman auton ostin kyllä ja vähän parempia vaatteita niin lapsille kuin itselle, mutta mitään shoppailu- matkustelu tms kulutusintoa ei ole iskenyt.



Sinun miehesi siis on vähän erilainen rahankäyttäjä. En usko että rikastuminen juomiseen johtaa, jos ei ennesetään jo ole siihen taipuvainen ja raha sitä rajoita. Tuhlaamaan se voi alkaa mutta mitä siitä, jos kerran rahaa on? Siinäpä sitten ostelee kalliimpaa autoa, kodinelektroniikkaa ja mitä sitten haluaakin, ei kai se haitanne? En usko että tuon takia ihminen lapsiaan ja puolisoon jättää, jos jättää niin on muutenkin ollut aika vähän sitoutunut perheeseen.

Tuhlasin kaikessa parissa vuodessa, jälkeenpäin vitutti. En osannut käyttää rahaa koska vanhempani istuivat rahavuoren päällä eivätkä antaneet kuin roposia, vaatteet kirpparilta jne. ja aikuisuuskin alkoi työttömyydellä joten rahaa ei juuri ollut.

jos perintöä odottelee. Senhän tietää etukäteen.



Jos nyt jo on homma hanskassa, eli rahatalous kunnossa, niin sinun ei kannata miettiä perintöä. Jatkat samaan malliin, tuhlaa miehesi rahansa tai ei.



Toisaalta voit kaikessa hiljaisuudessa suunnitella avioeroa juuri sopivasti perinnön jälkeen, ja ottaa omasi pois.



En keksi syytä, miksi olisin suhteessa jonkun kanssa, joka suuren rahasumman saatuaan edes teoriassa voisi "hylätä tai unohtaa perheensä".



Jos ajausleikkiin saa osallistua, niin itse olisin varsin maltillinen. Ostaisin sen tason talon, mihin nyt säästetään, ehkä tosin paremmalla sijainnilla (ts. en v'littäisi hinnasta), sijoittaisin leijonanosan, ja lakkaisin stressaamasta työelämästä. Tekisin sitä mitä tykkään, oli se sitten töitä tai harrastustoimintaa. Jatkaisin luultavasti pihistelyä, hinnan katsomista jne. Sitten voisi miniä pohtia täällä, miten käy kun miehensä perii minut. Ai tosin, kasvattaisin lapsistani vastuullisia taloudenpitäjiä.



Ja tekisin tietysti paljon lapsia, rahalla saa. Ei tarvitsisi täällä harmitella rahapulaa ja kuulla, että mitäs teit lapsia. JA jos ei jaksa, voi hyvin palkata kodinhoitaja-armeijan.

Peri opiskeuaikoina vanhemmiltaan lähes 100 000e, millä ei tietysti vielä "rikastu" kun miettii esim. asuntojen hintoja. No, kaveri ei osannut olla hirmu pitkänäköinen vaan parikymppisenä poltti rahat kalliisiin laitteisiin, baarireissuihin jne. Ehkä paikkasi sitten elämään jäänyttä tyhjiötä, ei kai kukaan tuon ikäisenä vanhempiaan haluaisi menettää.



Nyt lähemmäs kolmikymppisenä on kyllä manannut asiaa monta kertaa, siinä olisi ollut hyvä pesämuna asunnon ostoon mutta jäljellä ei ole käytännössä mitään, niin uskomatonta kuin se onkin.