Pelkään synnytystä kuollakseni

oletko käynyt pelkopolilla missä pelkoa voitaisiin käsitellä? Myös tarkka toivelista synnytyksen kulusta, kipulääkityksestä ym. toiveista helpottaa mieltä ja myös se, että sen saisi etukäteen käydä huolella läpi kätilön kanssa. Voimia, tiedän tavallaan mitä käyt läpi. :( Mä en siis ole raskaana mutta mulle jäi kammo tästä toisesta synnytyksestä ja haluaisin ehkä vielä joskus kolmannen lapsen, mutta en tiedä onko siinä mitään järkeä itseni/lapsenkaan kannalta. Mulla se pelottava seikka siinä, että suurella todennäköisyydellä saan raskaushepatoosin myös seuraavissa odotuksissa koska sain sen tässä toisessa ja sitten joudun taas käynnistykseen.

Mietipä onko sulla synnytyspelko vai pelkäätkö, että kuolet? Esim. pelkäätkö että kuolet johonkin synnytyskomplikaatioon ja itse synnytys ei niin pelota. Miten meni ensimmäinen synnytys.

Jos pelkäät nimenomaan synnytystä, niin pyydä lähete neuvolasta pelkopolille.

Jos taas pelkäät, että kuolet, niin hyvä psykologi/ psykoterapuetti auttaa (näihin pääsee ainakin isoissa kaupungeissa neuvolan kautta).

Tsemppiä!

Mulla auttoi, toivoa on!

Muita ? Mikä on auttanut tilanteeseen ? Onko mikään ?

Tukea :-)

Ps. Toista lasta odottava.

Just hiljan luin lehdestä, että asiaa tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että synnytyspelko johtuu vaan siitä, että ihminen on epätasapainoinen angstikko, ihan psyko tyyppi. Tunnevammainen ja olematonta turvattomuutta kokeva. Ja terapialla hoituu kaikki.





Tuli sellainen olo, että jokainen, joka vähänkin uskaltaa napista sitä vastaan, mitä mieltä lääkärit on, leimataan heti pöpiksi.



Eli kannattaako ainakaan ammattilaisille puhua mitään? Toisaalta keskustelu terapeutin kanssa voisi auttaakin.

Kun sanoin synnytyksen jälkeen helpottuneena kätilölle, että "Pelkäsin oikeasti kuolevani tähän", se tiuskaisi, että "Outoa puhua kuolemasta synnytyksen yhteydessä!"



Joo, häpesin pahuuttani tietysti.

Mutta kun tiesi että ei tässä enää mitään voi, että väkisinhän se vauva sieltä ulos pullahtaa niin pakko oli vaan pelkonsa kestää. Sitä paitsi mulla ainakin oli loppuraskaudessa niin tukala olla että pelosta huolimatta oikein toivoin että saisi sen vauvan ulos jo.

omalla kohdalla synnytyspelkoni kanssa allekirjoitan noita väitteitä. Tietenkin sinä ilmaisit ne vähän karkeasti, mutta

- koin turvattomuutta

- pelko ei ollut mitenkään rationaalista

- koin olevani epätasapianoinen pelkoni saadessa vallan, ahdistunut KYLLÄ

Mitään perusteita minulla ei ollut. Suurin osa synnytyksistä sujuu hienosti, niin minunkin!

Pelkopoli tosiaan auttoi!

Just hiljan luin lehdestä, että asiaa tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että synnytyspelko johtuu vaan siitä, että ihminen on epätasapainoinen angstikko, ihan psyko tyyppi. Tunnevammainen ja olematonta turvattomuutta kokeva. Ja terapialla hoituu kaikki.

Tuli sellainen olo, että jokainen, joka vähänkin uskaltaa napista sitä vastaan, mitä mieltä lääkärit on, leimataan heti pöpiksi.

Eli kannattaako ainakaan ammattilaisille puhua mitään? Toisaalta keskustelu terapeutin kanssa voisi auttaakin.

Mun pelkoni taas on hyvinkin rationaalista.

Pelkään kuoleman lisäksi vakavasti vammautumista, sekä itseni että lapsen osalta.



Lähisuvussani on ollut useita erittäin traagisia tapahtumia synnytykseen liittyen (esim. tuttavaperheen äidin päästä katkesi verisuoni ponnistuksen yhteydessä ja nainen menehtyi, toisessa tapauksessa lapsi ei lääkärin väitteistä huolimatta mahtunutkaan syntymään alakautta ja sai synnytyksessä aivovamman).

Alakautta synnyttäminen ei ole niin helppoa ja turvallista kuin synnytyslääkärit tahtovat säästösyistä antaa ymmärtää...

Kerro avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi. Ja muista, että Suomessa EI kenenkään ole pakko synnyttää alakautta jos ei siihen koe pystyvänsä. Monet naiset vaan alistuvat kohtaloonsa mukisematta.

...koska sun lähipiiriin on vain sattunut pari tosi surullista tapausta. Suurin osa synnytyksistä sujuu ilman ongelmia. Tänä vuonna mun kaverista ja sukulaisita äkkiä laskettuna 26 on synnyttäny (yhdet kaksoset) ja kaikki ilman kummempia komplikaatioita. Elossa ovat ja terveitä.

BTW tuo verisuoni olis ratkennut jossain vaiheessa anyway.

Mun pelkoni taas on hyvinkin rationaalista.

Pelkään kuoleman lisäksi vakavasti vammautumista, sekä itseni että lapsen osalta.

Lähisuvussani on ollut useita erittäin traagisia tapahtumia synnytykseen liittyen (esim. tuttavaperheen äidin päästä katkesi verisuoni ponnistuksen yhteydessä ja nainen menehtyi, toisessa tapauksessa lapsi ei lääkärin väitteistä huolimatta mahtunutkaan syntymään alakautta ja sai synnytyksessä aivovamman).

Alakautta synnyttäminen ei ole niin helppoa ja turvallista kuin synnytyslääkärit tahtovat säästösyistä antaa ymmärtää...

Kerro avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi. Ja muista, että Suomessa EI kenenkään ole pakko synnyttää alakautta jos ei siihen koe pystyvänsä. Monet naiset vaan alistuvat kohtaloonsa mukisematta.

Mä pelkään myös ja todellakin kuollakseni. En pelkää kipua kuitenkaan vaan sitä synnytystä. Olen elänyt elämäni ainoana lapsena siksi, että äitini sai mun synnytyksestä niin pahat vammat ettei mulle voitu edes harkita sisaruksia. Näillä syillä ei saa sektiota joten elän sitten lapsettomana ja vain haaveilen vauvasta :/