Saitko yhden lapsen vielä reilusti yli 40v? Tai jätitkö sen haaveen toteuttamatta?
Miten meni jälkikäteen ajateltuna? Muiden kokemukset kiinnostavat.
Minulla kun tuo vauvakuume ei tunnu menevän ohi, vaikka pari ihanaa lasta jo on.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole elämää?
On toki, mihin viittaat kysymyksellä?
On supermielenkiintoinen työ, innostavia harrastuksia, pitkä parisuhde ja kaksi lasta. Kavereita ja ystäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole elämää?
On toki, mihin viittaat kysymyksellä?
On supermielenkiintoinen työ, innostavia harrastuksia, pitkä parisuhde ja kaksi lasta. Kavereita ja ystäviä.
Ap
Miksi sitten haluat vielä lapsen??
Jos tarkoitit että vielä yhdestä lapsesta haaveilu on elämästä luopumista, niin tämä selvä.
Mutta enemmän minua kiinnostaisivat vastaavassa tilanteessa olleiden kokemukset.
Ap
Erja Häkkinen sai, nyt hänen lapsensa koutuu hänen alzheimer- loppua odottamaan. Hyvin surullista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole elämää?
On toki, mihin viittaat kysymyksellä?
On supermielenkiintoinen työ, innostavia harrastuksia, pitkä parisuhde ja kaksi lasta. Kavereita ja ystäviä.
ApMiksi sitten haluat vielä lapsen??
Koska lapsemme ovat aivan ihania! En malta odottaa mitä kaikkea heidän kanssaan on vielä edessä.
Toki pikkulapsiaika on raskaampaa ( lapsesta riippuen) ja pohdin mitä kannattaa toivoa vielä tässä iässä. Mitkä haaveet priorisoida. Tähän olisin toivonut muilta kokemuksia.
Sain kolmannen lapseni 42-vuotiaana. En hetkeäkään katunut. Työelämän nousukiitoon ehdin vielä hyvin mukaa.
Vierailija kirjoitti:
Sain kolmannen lapseni 42-vuotiaana. En hetkeäkään katunut. Työelämän nousukiitoon ehdin vielä hyvin mukaa.
Kiva kuulla! Mikä teille tuli ikäeroiksi?
Ap
Olen 47 vuotias, enkä haaveistani jas yrityksistäni huolimatta ole onnistunut toistaiseksi saamaan ensimmäsitäkään lasta. - Pikku hiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että on mahdollista ettei tämä haaveeni ja unelmani omasta laosesta ikinä tile toteutumaan, ainakaan tämänhetkisessä elämässäni.
Olen iloinen, että tein yli nelikymppisenä vielä lapsen. Lapsi pitää jotenkin aktiivisempana ja positiivisena. En ole katunut hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 vuotias, enkä haaveistani jas yrityksistäni huolimatta ole onnistunut toistaiseksi saamaan ensimmäsitäkään lasta. - Pikku hiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että on mahdollista ettei tämä haaveeni ja unelmani omasta laosesta ikinä tile toteutumaan, ainakaan tämänhetkisessä elämässäni.
Olen tosi pahoillani. Ei tähän oikein muita sanoja ole.
Sinulle tämä ketju ei varmastikaan tunnu kivalta lukea, ymmärrän sen täysin.
Kaikkea hyvää elämääsi toivoen,
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että tein yli nelikymppisenä vielä lapsen. Lapsi pitää jotenkin aktiivisempana ja positiivisena. En ole katunut hetkeäkään.
Tuliko teille isot ikäeroa?
Minullekin lapsiperheen elämä tuntuu ihanan vauhdikkaalta.
Välillä mietin, onko tämä omaan vanhenemiseen liittyvää, ettei malttaisi luopua kokonaan ainakin ajatuksen tasolla vielä mahdollisuudesta saada vielä pieni.
Onhan se eri elämänvaiheiden siirtymä, kun lapset kasvavat. Joillain ystävilläni voi olla muutamien vuosien päästä jo helposti lapsenlapsia, tai vähintäänkin lapset muuttaneet pois ja taas kahden aikuisen koti! Osilla jo aikuiset lapset maailmalla. Aika isoja muutoksia elämässä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 vuotias, enkä haaveistani jas yrityksistäni huolimatta ole onnistunut toistaiseksi saamaan ensimmäsitäkään lasta. - Pikku hiljaa olen alkanut hyväksyä sen, että on mahdollista ettei tämä haaveeni ja unelmani omasta laosesta ikinä tile toteutumaan, ainakaan tämänhetkisessä elämässäni.
Olen tosi pahoillani. Ei tähän oikein muita sanoja ole.
Sinulle tämä ketju ei varmastikaan tunnu kivalta lukea, ymmärrän sen täysin.
Kaikkea hyvää elämääsi toivoen,Ap
Kiitos kauniista ja myötätunnostasi ja aurinkoista kesää sinulle!. - Ei tämä ketju pahimmasta päästä ole ollenkaan. Kyllä sitä paljon ikävämpiäkin ketjuja on saanut lukea. - Ehkä minussa on vähän masoksitin vikaa kun aina toisinaan hakeudun tälle palstalle vaikka lapsettomana, viime vuodet yksineläjänä varmastikaan ole viime vuosina ollut tämän palstan kohderyhmää.
En aio tehdä. 4 lasta on ja jatkuva vauvakuume edelleen. Nuorin on nyt 8v, vanhin 17v.
Äitini sai 48 vuotiaana vielä yhden lapsen. Minä ja muut sisarukseni oltiin jo kotoa muutettu tässä vaiheessa. En aio samaa virhettä itse tehdä, vaikka kuinka lisää lapsia haluaisin.
N38
Sain vikan, kun olin melkein 47, hieman yllätyksenä tosin. Ihana, terve lapsi, oikea valopilkku elämässä. Itse ajattelen, että jos Luoja suo lapsen vielä vanhemmalla iällä, mikä ettei. Meidän lapsillamme on aikuisia sisaruksia ja muita sukulaisia, jos kupsahdamme.
Sain 44- vuotiaana. Oli kaikista helpoin kun oli jo kolme lasta niin ei enää hössöttäny/stressannu turhia. Ikäero vanhimman ja nuorimman on 10 vuotta. Minusta oli ihan parasta aikaa ikinä, en kadu hetkeäkään.
Eikö sinulla ole elämää?