Naiset heittäytyvät avuttomiksi, jotta mies saa olla perheen pää.

Ja aikuiset osaavat passata lapsensa avuttomiksi. Nykyään ei 15-vuotiaat osaa ede omia vaatteitaan pestä.

Avioliitossa on hienoa, että voidaan tukea toinen toistamme, oppia toinen toisiltamme, jakaa töitä niin kuin hyvältä tuntuu. Ei se tarkoita, että ei hädän tullen pystyisi tekemään niitä töitä, jotka enemmän ovat toisen vastuulla. Yleistää ei kannata jonkun parin perusteella, avioliittoja on monenlaisia.

Kumpikin osaa hoitaa toisen tontin tarvittaessa. On vain helpompi kun voi keskittyä omaan juttuunsa, jota tekee mieluummin. Meillä kumpikin maksaa omat laskunsa ja yhteiset on jaettu. Mieheltä onnistuu tarvittaessa ruoanlaitto ja minulta renkaanvaihto.

On olemassa miehiä, joiden raha-asioita hoiti ensin äiti, sitten vaimo ja lopuksi tyttäret.



On myös miehiä, jotka eivät osaa käyttää tavallisimpa kodinkoneita, tuskin edes kahvinkeitintä, jos ei ole vaimoa.



Joskus vaikuttaa siltä, että jompi kumpi välttelee vastuuta, jotta voi sitten syyttää toista kaikista mahdollisista.

asioita. ja mitä tulee 15-vuotiaan pyykinpesuun, niin minä tai mies yleensä pestään meillä pyykki, mutta kyllä tuo 17v osaa kotona yksin ollessaan pyykkikonetta täyttää. Ja kyllä Siperia opettaa :)

vanhempana viitsii vähän nähdä vaivaa ja opettaa itse lapsensa tekemään ruokaa, huoltamaan kotinsa ja pyykkinsä ja taloutensa. Omilleen muuttaminen on niin isoa asia jo henkisestikin, että ei te pahaa hallita muut asiat turvallisesti kotioloissa.



Oma kokemus tästä on erityisesti siksi, että meiltä lähti 16-vuotias poika opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Itse hoidettavia asioita on paljon, terveyskeskusaikojen varaamisesta pyykinpesuun, taloyhtiölle huomautuksen tekemisestä laskunmaksun suunnitteluun.



Elämänhallintaoppia myös kouluihin, kiitos :)

vanhempana viitsii vähän nähdä vaivaa ja opettaa itse lapsensa tekemään ruokaa, huoltamaan kotinsa ja pyykkinsä ja taloutensa. Omilleen muuttaminen on niin isoa asia jo henkisestikin, että ei te pahaa hallita muut asiat turvallisesti kotioloissa. Oma kokemus tästä on erityisesti siksi, että meiltä lähti 16-vuotias poika opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Itse hoidettavia asioita on paljon, terveyskeskusaikojen varaamisesta pyykinpesuun, taloyhtiölle huomautuksen tekemisestä laskunmaksun suunnitteluun. Elämänhallintaoppia myös kouluihin, kiitos :)

silti pesen perheen pyykit yleensä itse. Kun ollaan vaikka mökillä niin nuori hoitaa silloin pyykkikopassa olevien vaatteiden pesut ym. Minä en ole osannut laittaa ruokaa pahemmin kun kotoa lähdin, nykyään olen melkoinen mestarikokki ja rakastan ruoanlaittoa. Kauhean kireällä jollakin nuttura :D

Itse en "joutunut" tekemään kotona juuri mitään. Auttelin silloin tällöin jos ehdin, mutta sain keskittyä kouluun ja vaativaan harrastukseen.



Silti ei ollut koskaan mitään ongelmaa omilleen muuton jälkeen. Jonkun reseptin saatoin soittaa ja kysyä äitiltä, mutta lähinnä siksi, että tulisi yhtä hyvää.



Mutta kyllä nyt normaali nuori osaa lukea käyttöohjeita, toimintaohjeita ja maksaa omat laskunsa. Ei kai sitä nyt idiootti tarvitse olla. Kuinka vaikeaa on soittaa terveyskeskukseen ja sanoa tarvitsevansa lääkäriaikaa? Miten sen voi erityisesti opettaa? Istua vieressä kun nuori soittaa? En tajua.