Jos ex-puolisonne ja sen kumppani kuolisivat onnettomuudessa

Ei ehkä tuntuisi luontevalta, kun en ole missään väleissä ex-puolison kanssa lasten asioita lukuunottamatta. Ensisijaisesti varmaan ex-puolison sukulaiset tai tämän uuden puolison sukulaiset tulisivat kyseeseen. Mutta jos tällaisia ei nyt jostain syystä olisi ja puolisisarukset olisivat hyvin läheisiä omien lasteni kanssa, voisin harkita lasten sijoittamista meille, en adoptointia. Varmaan siinä myötätunto kuitenkin olisi vanhempansa menettäneiden lasten puolella, ja läheisten puolisisarusten kanssa eläminen voisi olla avuksi. Mutta esim. isovanhemmat tai verisukua oleva setä/täti olisi suurempi apu.

No en todellakaan.

Vaikka ex-vaimo oli maailman huonoin vaimo niin adoptoisin lapsen, vaihtaisin hänen sukunimen omaani ja kasvattaisin tasavertaisesti omien lapsieni kanssa

Jos se olisi lapsille paras ja lapset toivoisivat sitä ja mikäli vain talous kestäisi. Todennäköisesti heille parempi voisi olla esim. heidän sukulaisensa, isovanhempi, täti tai setä. Ja niin se meneekin eikä exälle edes anneta oikotietä adoptioon tai sijaisvanhemmuuten tuosta vain. 

Ja toki jos lapset itse haluaisivat ja heillä olisi suhde omiin lapsiini, niin voisin.

Exän lapsi jäi aikoinaan minulle kun kumpikaan vanhemmista ei huolinut häntä. 

En, eiväthän lapset ole mitään sukua minulle eikä meillä olisi minkäänlaista suhdetta toistemme kanssa. 

En todellakaan. Omassa oli tarpeeksi.