Tuli yhtäkkiä hirveä morkkis huonosta äitiydestä :(

On ollut haasteita, sairautta, erityispiirteisyyttä, yksinhuoltajuus ja kaksi työtä. Oon ollut aina niin loputtoman väsynyt. Kun lukee joidenkin nuorten ihmisten haastatteluja, he kertoo lapsuudestaan, mistä huokuu yhteenkuuluvuus perheen ja suvun kanssa, on vietetty kesät jossain saaressa, arjessa on hulluteltu ja pidetty hauskaa ja on ihania muistoja kerrottavaksi. Niitä kuunnellessa jotenkin aina kouraisee. Oonko kyennyt omille lapsille tarjoamaan mitään kivaa, mitä myöhemmin muistella. Tarkoitan sellaista perhekulttuuria ehkä eniten. Että meidän perheessä on aina oltu tällaisia tai harrastettu tätä tai tehty näin. Ollut joku tärkeä, identiteettiä luova asia. Meillä ei varmasti oo ollut mitään sellaista, vaikka on lapset saaneet kokeilla harrastuksia ja lomilla on tietty vähän koitettu reissata jne. Mutta eniten tuntuu, että on vaan selviydytty :( Saako kukaan kiinni?