Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: äiti edelleen kommentoi raha-asioitani
02.06.2026 |
Äitini valittaa mulle aina, jos vaikka yövymme lomalla hotellissa. ”Eikös se ole kallista!!” Nyt taas. Vastasin napakasti, että työssäkäyvänä ihmisenä minulla on varaa olla muutama yö lomalla hotellissa. Toki valittaa myös näkee minun ostaneen jotakin (kallis oli varmaan).
Hän on ollut elämänsä todella saita ja pihi, mikään ei saa maksaa. Kunnes löytyi elämän ”rakkaus” ja rahaa meni 5 numeroinen luku näille rikollisille. Mutta mun tekemiset on aina järjettömän huonoja valintoja hänen mielestään.
On hankalaa. Oletko kokenut samaa?
Kommentit (16)
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa.
En kuule meinaa enää jaksakaan. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Mutta kaiken huippu oli tuo rakkaushuijari, siinä lensi tonnit vasemmalle ja oikealle.
Mutta mun tekemiset on silti suurennuslasin alla, Hänen jutuistaan ei puhuta!
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
Ei ole kohtuuton toive odottaa, että oman vanhemman kanssa voisi jutella kuten tavallinen aikuinen. Surra saa, jos vanhempi ei siihen kykene vaan näkee oman aikuisen lapsensa jotain holhottavana, joka ei osaa tehdä mitään oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Välien katkaisusta siis puhut, ei sekään ole mikään pikku juttu.
Vanhemmat puhuvat usein lapsilleen samalla tavalla kuin puhuvat itselleen.
Jos heillä on ankara ja arvosteleva sisäinen ääni, ovat he ankaria ja arvostelevia lapsiaan kohtaan. Ihan koko loppuikänsä, elleivät opi irtautumaan lapsistaan.
AP:n äiti saattaa pelätä itse käyttävänsä rahaa tyhmästi, ja kommentoi oikeasti itseään silloin kun motkottaa AP:lle. Ei hän välttämättä itsekään ymmärrä miksi puhuu niinkuin puhuu.
Surullisinta tässä on se, että lapsi ottaa helposti vanhempansa äänen itselleen sisäiseksi ääneksi. Ja niin ongelma jatkuu sukupolvesta toiseen. Sitä ei ole helppo katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Välien katkaisusta siis puhut, ei sekään ole mikään pikku juttu.
En puhu. Puhun siitä, että hyväksyisi sen ettei vanhempi tai kukaan mukaan ihminen tule olemaan juuri sellainen kuin toivoisit hänen olevan ja alkaisi huolehtia omista mielipiteistään sen sijaan että huolehtii muiden.
En taaskaan ymmärrä mikä tässä ammattimaisessa mielensäpahoittamisessa on ongelma. Eikös se sitten ole kallista? Minusta ainakin on, ellei ole sattunut saamaan hyvää tarjousta.
Mutta ainahan siihen voi samalla todeta, että eipä se vuositasolla kovin kalliiksi tule ja on mukavaa vaihtelua.
Olen itse suvusta, missä ei turhia mieltänsä pahoitella, mutta olen puolisoni myötä päässyt kunnon mielensäpahoittamisen kulttuuriin sisälle. Jokaista huolimatonta lausetta voi sitten kaikessa rauhassa analysoida ja miettiä, miten sen voisi aina ymmärtää huonoimmalla mahdollisella tavalla. Itselleni täysin vieras lähestymistapa, kun pyrin ymmärtämään aina kaiken mahdollisimman positiivisella tavalla. Positiivisella tavalla ottaminen on kuitenkin omasta mielestäni parempi vaihtoehto, koska jos joku yrittääkin ilkeillä, niin hyvähän se vain on, mikäli se ei haittaa. Jos taas kommentti on tarkoitettu neutraaliksi tai positiiviseksi, ei mielensä pahoittamisesta ole mitään iloa kenellekään. Aina siis voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
No onhan se ärsyttävää jos joku vittuilee päin naamaa aina kun hänet tapaa. Sillä ei ole merkitystä onko kyseinen henkilö kaupan kassa, työkaveri, naapuri tai sukulainen.
Kauppaa voi helposti vaihtaa jos kassa alkaa nyppimään, työpaikkaakin voi vaihtaa, mutta sukua ei voi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa.
En kuule meinaa enää jaksakaan. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Mutta kaiken huippu oli tuo rakkaushuijari, siinä lensi tonnit vasemmalle ja oikealle.
Mutta mun tekemiset on silti suurennuslasin alla, Hänen jutuistaan ei puhuta!
Jos sitä on jo jatkunut kymmeniä voisia niin sinä olet jo keski-ikäinen ja äitisi vanha. On korkea aika että kasvat aikuiseksi, ymmärrät että ihmisillä on myös hankalempia luonteenpiirteitä, myös sinulla, etkä voi sille mitään muuta kuin avartaa korvakäytäviäsi ja suhtautua asiaan huumorilla. Keskity hyviin asioihin äiti-suhteessasi sillä ennemmin tai myöhemmin häntä ei enää ole.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvaa äidistä erilleen, niin ei hänen horinat saa sinua noin pahasti raiteiltaan.
Välien katkaisusta siis puhut, ei sekään ole mikään pikku juttu.
En puhu. Puhun siitä, että hyväksyisi sen ettei vanhempi tai kukaan mukaan ihminen tule olemaan juuri sellainen kuin toivoisit hänen olevan ja alkaisi huolehtia omista mielipiteistään sen sijaan että huolehtii muiden.
Joopa joo.
Itse kysyin tölväyksiä latelevalta äidiltä, että puhuuko hän ystävilleen samalla tavalla kuin minulle. Siitä aiheutui hirveä huuto. Hän haukkui minut huIIuksi ja huusi, että "en tietenkään, ystäväthän suuttuisivat jos heille puhuisi niin". Ne tölväykset oli varattu vain minulle. Olin hänelle kuin joku varaventtiili, johon saa päästellä kaiken pahan ja ikävän.
Hänellä oli tapana soitella minulle monta kertaa päivässä joka päivä. Suuttui kovasti jos en vastannut. Jouduin poistamaan puhelinvastaajan kun se täyttyi haukkumisviesteistä enkä tykännyt kuunnella niitä. Hän sanoi suoraan, että tulee niin hyvä olo kun saa soittaa minulle ja puhua kaiken pahan pois. Oli tietenkin hirveän pettynyt jos en vastannut ja hyvä olo jäi saavuttamatta. Hän ei ymmärtänyt, että miksi en pitänyt niistä puheluista. Jankutti vaan, että niistähän tulee hyvä olo.
Tilanne rauhoittui kun katkaisin välit muutamaksi vuodeksi. Nykyään hän osaa puhua minullekin asiallisesti. Sitä en tiedä onko hän hankkinut uutta varaventtiiliä itselleen.
Ennen minua hänen varaventtiilinään toimi isäni. Ja kun isä kuoli, päädyin minä siihen asemaan. En tiedä onko hänellä nyt joku onneton kohde.
Ainakin on varmaan, ettei äitisi käyttäytyminen tule muuttumaan hänen edelleen ikääntyessä.
Mulla oli vähän sama tilanne, mutta annoin mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.
Jos hän ei halua puhua omista raha-asioistaan, voithan sinä kommentoida niitä toistuvasti kuten hän sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa.
En kuule meinaa enää jaksakaan. Tätä on jatkunut kymmeniä vuosia. Mutta kaiken huippu oli tuo rakkaushuijari, siinä lensi tonnit vasemmalle ja oikealle.
Mutta mun tekemiset on silti suurennuslasin alla, Hänen jutuistaan ei puhuta!
Aloituksesi perusteella äitisi näyttää esittävän ihan normaaleja kysymyksiä. Miksi koet ne arvosteluna? Ehkä äitisikin haluaisi joskus hankkia jotakin kaunista, mikäli se sopisi hänen budjettiinsa.
Kyllä meilläkin hinnoista puhutaan ja annetaan vinkkejä edullisempiin ostoksiin puolin ja toisin. En usko, että jälkikasvuni pitää näitä hintakeskusteluja arvosteluna. Juuri edellispäivänä sain vinkin siitä, mistä saa edullisesti hankittua isoja lomakastelijoita.
Vastaavasti minä pidän jälkikasvuni salkkukirjanpitoa, ja joskus jopa huomautan, että hänen sijoitussalkkunsa hajautus ei ole paras mahdollinen. Uskoakseni tästäkin jälkikasvu on enemmän kiitollinen kuin kiukkuinen, koska hänen ei tarvitse excelöidä itse osakeantien, fuusioiden tai osittaisjakautumisten vaikutuksia hankintamenoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut reagoimaan äitisi sanomisiin edelleen noin voimakkaasti? Miksi kaipaat hänen hyväksyntäänsä? Minä vain toteaisin, että vai niin, tai että voin käyttää omat rahani kuten parhaaksi näen.
No onhan se ärsyttävää jos joku vittuilee päin naamaa aina kun hänet tapaa. Sillä ei ole merkitystä onko kyseinen henkilö kaupan kassa, työkaveri, naapuri tai sukulainen.
Kauppaa voi helposti vaihtaa jos kassa alkaa nyppimään, työpaikkaakin voi vaihtaa, mutta sukua ei voi vaihtaa.
On ihmisiä, joille kaikki kettuilevat, ja on myös ihmisiä, joille kukaan ei kettuile. Mistähän se johtuu?
Älä jaksa.