Lue keskustelun säännöt.
Aivoverenkiertohäiriöistä
10.01.2012 |
Minulla on todettu pieni verenkiertohäiriö aivoissa,pikkuaivojen alueella.Se on todettu vanhaksi,ehkä jo lapsuudessa /jopa ennen syntymää tulleeksi.TAI sitten se on tullut myöhemmin esim.raskauksien aikana,tai aikana kun olin nuori ja vähemän fiksu-poltin tupakkaa ja käytin e-pillereitä.
Merkillistä tässä on se,etten ole koskaan tienyt sen olemassa olosta,siis mitään tukokseen viittaavaa ei ole ollut.ei muista äitinikään että olisi lapsena ollut.
Minulle on tehty paljon tutkimuksia,kuvattu valtimot,sydän,veret ym ym eikä missään ole mitään vikaa.
Neurologini,joka on erikoistunut avh-häiriöihin,vannoo minulle että uuden tukoksen riski ei ole yhtään kohonnut ja että minun ei tarvitse huolehtia lainkaan koko asiasta,ettei sillä ole mitään merkitystä tulevaisuudessani.
Nyt vain on niin,etten pääse tästä asiasta yli.Olen satavarma että tulen kuolemaan tähän.En voi käsittää että minulla on aivoissani tuollainen.Ahdistaa niin hirveästi että koko elämä tuntuu aivan hirveältä.Lisäksi minulla on jännityspääkipua ollut jo vuoden päivittäin,ja tämä tukoshomma ei jätä minua rauhaan senkään vuoksi,kun päätä särkee koko ajan.
Toivoisin apua siihen,miten saisin itseni jälleen luottamaan elämään ja voinko luottaa neurologin sanaan-luottaisitteko te?
Keskusteluapua en voi hakea sen tarkempaa syytä erittelemättä.Mieheni ei jaksa kuunnella.
Kommentit (7)
Ja kun et pitkaan aikaan kirjoittanut, ajattelin, etta olit paassyt asian yli. Ilmeisesti ei sitten kuitenkaan. Ymmarran, etta asia tuntuu sinusta ahdistavalta (eika ahdistus ole aina rationaalista). Kuulostaa oudolta etta et voi hakea keskusteluapua. Entas sitten laakkeet ahdistukseen? Siitahan sinulla on kysymys, ahdistuneisuusongelmasta, olet vain kanavoinut sen tuohon yhteen asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittanut,enkä siis ole päässyt asian yli.Olen yrittänyt elää sen kanssa.Yrittänyt ymmärtää.Menin yksityisen puolen neurologille joka päästi minut piinasta ja ahdistuksesta kertomalla seikat joista kirjoitin yllä.Hän todella on 100% varma ettei minun tarvitse ajatella koko asiaa.Sen voimalla menikin 2 viikkoa hyvin,kunnes se alkoi taas.Luulin jo,että helpottaa,mutta ei.
Luulet,että kuolen tähän eikä asia jätä rauhaan,siitä on tullut kuin pakkomielle minulle.
Ilmeisesti kokemuksessani on jotain niin traumaattista,kun se on jäänyt sinunkin mieleesi???
Ilmeisesti kokemuksessani on jotain niin traumaattista,kun se on jäänyt sinunkin mieleesi???
Minulla on verenkiertoelimistoon liittyva systeeminen tauti, ennuste ei tiedossa, siksi jait mieleen. Itse olen kylla sinut sairauteni kanssa enka mieti sita paivittain. Olen kertomasi perusteella sita mielta etta sulla on ongelma ahdistuksen kanssa, ei niinkaan aivoverenkiertohairion.
ja kiitos siitä todellakin.
En nyt muista kuka olet,sen muistan että jollakin oli geeni joka saattoi aiheuttaa tukoksia missä tahansa,olitkohan hän?
Mutta todellakin,et olisi huolissasi asemassani?Luottaisit neurologeihin etkä siihen mitä luet netistä..?
Kaikkea hyvää sinulle myös!
Mutta AVH on akuutteja oireita aiheuttava häiriö ja jos olet niiltä säästynyt, ei se vanha AVH sieltä enää ala elämää häiritä. Uusien tuleminen on tietenkin mahdollista, jos on riskitekijöitä. Mutta varmaan tämän tiesitkin ja että neurologien sanaan kannattaa luottaa enemmän kuin AV-mammoihin... Ongelmasi kuitenkin varmaan on ahdistus, sitä kannattaisi tutkia enemmänkin. Oletko vasta tuosta AVH:sta kuultuasi tajunnut olevasi kuolevainen tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos,niitä riskitekijöitä minulla ei tosiaan ole,joten toivon todella säästyväni uusilta tukoksilta.Neurologin mielstä riskini ei ole kohonnut,ja se onkin kohta mitä ihmettelen,kuitenkin yhden tukoksen sairastaneena (vaikkakaan en ole tukoksesta tiennyt).
Joka tapauksessa sinä kuolet ennemmin tai myöhemmin, mitä sinä suotta sitä suret.
Sitä ei tiedä kukaan, kaadutko kohtalokkaasti jo tänään kun seuraavan kerran astut ulos, vai kuoletko vanhuudenheikkouteen koko elimistön viimein antautuessa 113-vuotiaana.