Miten saisin itseni irti perfektionismista?

Hormonit valmistavat äitiä raskauden aikana tottumaan lapseen ja vastaanottamaan hänet. Usein se ilmenee tuontyyppisenä pesänrakennusviettinä. On hyväkin, että todellakin varustaudut uuteen perheenjäseneen.

Jokin kirjoituksessasi sai minut kuitenkin pohtimaan, onko kyseessä muutakin. Vaaditko muutenkin itseltäsi liikaa? Oletko suorituspaineinen ja edellytät itsesi olevan täydellinen äiti ja ihminen? perfektionismi voi olla voimakkaasti elämänlaatua heikentävä tekijä, päästessään hallitsemaan kaikkea. Toki maailmassa tarvitaan perfektionistejakin ja siitä voi olla paljon hyötyä, ei kaikki voi olla boheemia huithapeliutta.

Jos perfektionismi on kuitenkin elämässäsi raskas taakka, josta haluaisit päästä eroon, suosittelen jonkinlaista itsetutkistelua. Miksi et salli virheitä, epätäydellisyyttä? Kenen "ääni" sinulta sitä vaatii? Onko se jotain sellaista suorituspainetta, että et kelpaa sellaisenaan vaan vain virheettömänä ja täydellisenä? Jos, niin et varmaan halua antaa lapsellesikaan sellaista kuvaa maailmasta. Nyt sinulla on aika tutustua itseesi myös äitinä, ennenkuin vauva todella syntyy. Millainen äidin rooli sinun mielikuvissasi on? Millasen mallin olet saanut omalta äidiltäsi? Mikä vahvistaa äitiyttäsi?



Mutta jos esittämäni kysymykset menevät vikaan, ole onnellinen ja rakenna pesääsi :) Mikäli niissä on totuuden siementä, iloitse siitä, että voit alkaa työstää ja vapautua kenties vaatimusten paineesta. Uskalla mokata, nauti keskeneräisyydestä ja hyväksyä elämän epätäydellisyys- miltä kuulostaa?





tämmöisin terveisin Meiju, diakoni.