Milloin puhelimesta tuli rasite?

Ei se mikään rasite ole. Kenenkään ei tarvitse olla aina tavoitettavissa.

Kerran erehdyin vastaamaan, olin juuri palannut ulkomailta. Vastasin halloo, OP-huijausviesti oli, kilautin heti poikki. Bulgarian suuntanumero oli.

Samalla tavalla kuin 50v päästä kaikki naiset ei ole kaupan.

Trendit kulkee aalloissa.

Mutta viimeinen sukupolvi kantaa lastin, eli tietää mitä mummonsa myyneen.

Kun siitä tuli äly. Siihen asti se oli vaan puhelin. Nyt siitä ei ole kuin riesaa. Teknologian lisääntyminen ei helpota asioita vaan päin vastoin tekee vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi sekä orjuuttaa. Minullekin on nykyään ulos lähtiessä tärkeämpää otta puhelin mukaan kuin avaimet tai rahat!

Ennen ymmärrettiin että puheluun ei aina voi vastata. Ennen myös ymmärrettiin että viestin voi lähettää joko ääniviestinä tai tekstimuodossa, jolloin siihen vastataan sitten kun vastaanottaja on sen saanut. Kaikessa oli viive. Jossain vaiheessa tämä jäi pois ja tilalle tuli oletus 24/7 puhelimen ääressä päivystämisestä, jolloin luonnollisesti puhelimesta tuli rasite.

Mitä haittaa on siitä ettei vastaa puhelimeen käytännössä koskaan?

Mikä rasite? Ei se soi juuri koskaan. Olen asettanut hiljaiseksi kaikille paitsi merkityksellisille ihmisille.

Silloin kun keksittiin, että matkapuhelin, nyttemmin kännykkä, voisi toimia maailmanlaajuisena valvontavälineenä.

Minkä tahansa asian voi myös kirjoittaa viestinä tai sähköpostina. Jos joku puhelupakkomielteinen tampio ei tätä ymmärrä, niin oma on häpeänsä. Ihmisellä on täysi oikeus olla toisinaan ihan rauhassa. Kukaan ei lankapuhelinten aikaan ollut 24/7 tavoitettavissa, eikä sellaista kukaan olettanutkaan.