Lue keskustelun säännöt.
Mies möläytti eilen ettei treenaaminen näy minussa
30.05.2026 |
Meille tuli riitaa, ja olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti. En kuitenkaan ehtinyt edes selittää ajatustani loppuun, sillä jo sanan “löysä” kohdalla hän alkoi pullistella hauistaan ja totesi, ettei hän mikään löysä ole. Sen jälkeen hän käänsi keskustelun minuun ja sanoi, että on aika huvittavaa kuulla tuollaista ihmiseltä, joka ei edes treenaa, ja että treenaamattomuus näkyy minussa. Kommentti tuli minulle järkytyksenä.
Olen viimeiset viisi vuotta kamppaillut erilaisten terveysongelmien kanssa. Suurimpia ongelmia ovat olleet hermoston jatkuva ylikuormitustila, pitkittynyt stressi, ponnistusvirtsankarkailu sekä synnytyksen jälkeen tullut rektoseele, joka vuosien jälkeenkin kaipaisi jo leikkaushoitoa. Ennen olin erittäin aktiivinen liikkuja ja treenasin paljon, mutta nykyään liikunta on pitkälti kehonpainoharjoittelua sen mukaan, mihin kehoni pystyy. Tämä on ollut myös minulle henkilökohtaisesti todella vaikea asia, koska olen joutunut luopumaan lajista ja elämäntavasta, joka oli aiemmin iso osa identiteettiä.
Siksi tuntui pahalta kuulla rivien välistä, ettei nykyinen, pehmeämpi vartaloni enää kelpaa hänelle. Jäin miettimään, miksi niin moni mies pitää tällaisia ajatuksia sisällään pitkään eikä puhu niistä suoraan silloin, kun ne alkavat vaikuttaa suhteeseen?
Tosiasia on, että ero taitaa olla edessä. Eikä syy ole pelkästään siinä, mitä hän sanoi, vaan myös siinä, miten hän käyttäytyy. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta olen aina hyväksynyt hänen kehonsa sellaisena kuin se on ollut. Enemmän minua hämmästyttää se, että yli 40-vuotias mies tuntuu edelleen pitävän hauiksen kasvattamista tärkeämpänä kuin henkistä kasvua. Luulisi, että tässä iässä ulkonäköön liittyvät kuittailut ja lapselliset kommentit olisivat jo jääneet vähemmälle.
Rehellisesti sanottuna olin jo aistinut tämän muutoksen. Seksin vähyys ja läheisyyden väheneminen oli jo antaneet viitteitä siitä, ettei hän enää pidä minua yhtä viehättävänä kuin ennen. Ehkä hänen silmissään se entinen body fitness versio minusta oli parempi kuin nykyinen, naisellisempi ja pehmeämpi versio. En ole ylipainoinen, mutta en myöskään enää se ihminen, jonka keho mahdollisti rankan treenaamisen ennen kaikkia terveysongelmia.
Ehkä kaikkein surullisinta tässä on se, että minä olen oppinut hyväksymään oman kehoni muutokset paljon paremmin kuin mies, jonka olisi pitänyt olla ensimmäisenä tukemassa minua niiden keskellä.
Kommentit (17)
"olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti"
Jos sanoit tuon sillä tyylillä, että mies loukkaantui, hän saattoi vain yrittää loukata sinua takaisin.
Mutta tiedät varmasti itse paremmin, kun tunnet miehesi, me ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pitkää avautumista jaksa lukea. Mutta ei liene huono neuvo jos sanoo että kasvakaa aikuisiksi. Molemmat.
Ei toista pidä arvostella.
Siis nalkutit miehelle ja kun mies sanoi takaisin niin voi nyyh ja kyynel kun tuli paha mieli!
Jatka samaan malliin, niin mies sanoo taas jotain joka sinua sitten harmittaa.
Yksi parisuhteen kultaisia sääntöjä on, ettei edes riidellessä pidä iskeä sanoilla toisen arimpiin kohtiin. Jos sillä hetkellä ei tunne rakkautta, niin pitää muistaa kunnioitus toista kohtaan ja vaikka ottaa pieni aikalisä. Neuvoni on, että annatte tunteiden rauhoittua ja puhutte asiasta keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä sanoisin, että ikävästi sanottu ja tuntuu, että suhteessanne on vaikea kohta.
Mutta kehottaisin ottamaan tämän asian uudelleen keskusteluun rauhallisesti ilman riidan aiheuttamaa tunnelmaa. Kerro kuinka tärkeä asia liikunta on ollut sinulle, mikä tilanne on nyt ja keskustelkaa olisiko tästä teitä eteenpäin. Joskus ilman omaa loukkaantumistaustaa voi olla vaikea ymmärtää miten tilanteet muuttuvat ja kuinka vaikea tilanne se on. Ilman hyvää kommunikaatiota ei ole suhdetta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Mies on kyllä tietoinen siitä, kuinka vaikeaa kaikki on minulle ollut ja kuinka paljon olen joutunut tekemään töitä oman pääni sisällä löytääkseni muutakin iloa elämään kuin vain raskaan liikunnan. Olen jopa onnistunut iloitsemaan naisellisista muutoksista omassa kehossa, ja että rinnat on palanneet, sekä siitä, että naiselliset mekot näyttävät taas kivoilta päällä. Olen toki myös surullisen tietoinen selluliitin lisääntymisestä, vaikka siitä vaikenenkin. Ehkä hän ei vain enää halua ymmärtää minua, kun riidat käyvät kerta toisensa jälkeen repivämmiksi ja haasteita on niin monella saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti"
Jos sanoit tuon sillä tyylillä, että mies loukkaantui, hän saattoi vain yrittää loukata sinua takaisin.
Mutta tiedät varmasti itse paremmin, kun tunnet miehesi, me ei.
Voihan se tosiaan olla noin. Myönnän myös, että vastasin itsekin rumasti takaisin. En kuitenkaan tiedä enää, onko tällä suhteella toivoa, jos toinen ei ole valmis tekemään yhdessä henkistä kasvua tai ymmärtämään minun tunteita..
Minulla saattaa olla myös alkavia vaihdevuosioireita, mikä tuo omat haasteensa jaksamiseen ja mielialaan. Silti kaipaan lämpöä ja läheisyyttä enemmän kuin nyt saan, ja seksin puute on yksi isoista kipukohdista tässä suhteessa.
Mies ei myöskään tunnu jaksavan ymmärtää minun mielialavaihteluita, jotka on viime aikoina alkaneet korostua. Miten sen edes selittäisi, kun en itsekään erityisemmin nauti niistä, mutta ne ei vaan ole täysin omassa kontrollissa.
Pystyykö miehesi kanssa ylipäätään ja yleensä puhumaan mielen asioista? Jotenkin tuo möläytys viittasi siihen ettei oikein ajattele tai ymmärrä henkisiä juttuja. Alkoi vaan heti kaivaa hauista esiin. Olkoonkin ettei ehkä kuunnellut sun juttua ja ajatusta loppuun. Se sitten toinen asia. Kun toinen kertoo, toisen pitää kuunnella loppuun asti. Jos ei onnistu muuten, sekkarit käyntiin ja vuorotellen puhutaan tietty aika ja toinen kuuntelee ja keskittyy ja on hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nalkutit miehelle ja kun mies sanoi takaisin niin voi nyyh ja kyynel kun tuli paha mieli!
Jatka samaan malliin, niin mies sanoo taas jotain joka sinua sitten harmittaa.
Olipa taas niin tyypillinen vastaus sieltä. Eli jatkossa minun pitäisi varmaan vain hymyillä ja olla täysin tunteeton posliininukke, niin ei tulisi kenellekään paha mieli, niinkö? Silläkö ihmisten riidat sitten ratkeaa?
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö miehesi kanssa ylipäätään ja yleensä puhumaan mielen asioista? Jotenkin tuo möläytys viittasi siihen ettei oikein ajattele tai ymmärrä henkisiä juttuja. Alkoi vaan heti kaivaa hauista esiin. Olkoonkin ettei ehkä kuunnellut sun juttua ja ajatusta loppuun. Se sitten toinen asia. Kun toinen kertoo, toisen pitää kuunnella loppuun asti. Jos ei onnistu muuten, sekkarit käyntiin ja vuorotellen puhutaan tietty aika ja toinen kuuntelee ja keskittyy ja on hiljaa
No ei oikeastaan. Hänen on todella vaikea puhua vaikeista asioista, ja hän mieluummin sivuuttaa ne tai vetäytyy tilanteesta. Hän on meistä myös se, joka käyttää mykkäkoulua, kun taas minä en pysty jättämään asioita käsittelemättä, koska ne alkaa ahdistaa.
Välillä yritän olla ottamatta asioita esiin vain välttääkseni riitelyä, mutta jossain vaiheessa kaikki kasaantuu, ja sitten riita puhkeaa, kun kaikki tulee tavallaan kerralla ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vittuatämä kirjoitus tekee seksipalstalla? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nalkutit miehelle ja kun mies sanoi takaisin niin voi nyyh ja kyynel kun tuli paha mieli!
Jatka samaan malliin, niin mies sanoo taas jotain joka sinua sitten harmittaa.
Olipa taas niin tyypillinen vastaus sieltä. Eli jatkossa minun pitäisi varmaan vain hymyillä ja olla täysin tunteeton posliininukke, niin ei tulisi kenellekään paha mieli, niinkö? Silläkö ihmisten riidat sitten ratkeaa?
Ja miehen pitäisi myös hymyillä vaan ja ottaa hiljaa kaikki vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi parisuhteen kultaisia sääntöjä on, ettei edes riidellessä pidä iskeä sanoilla toisen arimpiin kohtiin. Jos sillä hetkellä ei tunne rakkautta, niin pitää muistaa kunnioitus toista kohtaan ja vaikka ottaa pieni aikalisä. Neuvoni on, että annatte tunteiden rauhoittua ja puhutte asiasta keskenänne.
Tämä on kyllä niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti"
Jos sanoit tuon sillä tyylillä, että mies loukkaantui, hän saattoi vain yrittää loukata sinua takaisin.
Mutta tiedät varmasti itse paremmin, kun tunnet miehesi, me ei.
Voihan se tosiaan olla noin. Myönnän myös, että vastasin itsekin rumasti takaisin. En kuitenkaan tiedä enää, onko tällä suhteella toivoa, jos toinen ei ole valmis tekemään yhdessä henkistä kasvua tai ymmärtämään minun tunteita..
Minulla saattaa olla myös alkavia vaihdevuosioireita, mikä tuo omat haasteensa jaksamiseen ja mielialaan. Silti kaipaan lämpöä ja läheisyyttä enemmän kuin nyt saan, ja seksin puute on yksi isoista kipukohdista tässä suhteessa.
Mies ei myöskään tunnu jaksavan ymmärtää minun mielialavaihteluita, jotka on viime aikoina alkaneet korostua. Miten sen edes selittäisi, kun en itsekään erityisemmin nauti niistä, mutta ne ei vaan ole täysin omassa kontrollissa.
Haet omalle käytöksellesi oikeutusta vaikka mistä ja mies on vaan sysipaska, kun ei ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vittuatämä kirjoitus tekee seksipalstalla? :D
Aika harvoin tulee tänne mitään kirjoitettua, joten oletin, että jo pelkästään sanasta “seksi” tämä lähtisi poistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti"
Jos sanoit tuon sillä tyylillä, että mies loukkaantui, hän saattoi vain yrittää loukata sinua takaisin.
Mutta tiedät varmasti itse paremmin, kun tunnet miehesi, me ei.
Voihan se tosiaan olla noin. Myönnän myös, että vastasin itsekin rumasti takaisin. En kuitenkaan tiedä enää, onko tällä suhteella toivoa, jos toinen ei ole valmis tekemään yhdessä henkistä kasvua tai ymmärtämään minun tunteita..
Minulla saattaa olla myös alkavia vaihdevuosioireita, mikä tuo omat haasteensa jaksamiseen ja mielialaan. Silti kaipaan lämpöä ja läheisyyttä enemmän kuin nyt saan, ja seksin puute on yksi isoista kipukohdista tässä suhteessa.
Mies ei myöskään tunnu jaksavan ymmärtää minun mielialavaihteluita, jotka on viime aikoina alkaneet korostua. Miten sen edes selittäisi, kun en itsekään erityisemmin nauti niistä, mutta ne ei vaan ole täysin omassa kontrollissa.Haet omalle käytöksellesi oikeutusta vaikka mistä ja mies on vaan sysipaska, kun ei ymmärrä?
En hae oikeutusta, vaan yritän kuvata sitä, miltä tilanne minusta tuntuu ja miksi se on kuormittava. En myöskään ole kutsunut ketään “sysipaskaksi”, vaan puhun käyttäytymisestä ihan molemmin puolin, ja sen vaikutuksista tähän parisuhteeseen.
Niin sulla pitäisi olla oikeus arvostella miestäsi, mutta miehelläsi ei sinua. Toivottavasti eroatte ja mies voi alkaa etsimään itselleen sopivampaa kumppania.
Näin miehenä sanoisin, että ikävästi sanottu ja tuntuu, että suhteessanne on vaikea kohta.
Mutta kehottaisin ottamaan tämän asian uudelleen keskusteluun rauhallisesti ilman riidan aiheuttamaa tunnelmaa. Kerro kuinka tärkeä asia liikunta on ollut sinulle, mikä tilanne on nyt ja keskustelkaa olisiko tästä teitä eteenpäin. Joskus ilman omaa loukkaantumistaustaa voi olla vaikea ymmärtää miten tilanteet muuttuvat ja kuinka vaikea tilanne se on. Ilman hyvää kommunikaatiota ei ole suhdetta.