Mies möläytti eilen ettei treenaaminen näy minussa

Meille tuli riitaa, ja olin yrittämässä sanoa miehelle, että mielestäni hän on joissain asioissa liian löysä henkisesti ja luovuttaa liian helposti. En kuitenkaan ehtinyt edes selittää ajatustani loppuun, sillä jo sanan “löysä” kohdalla hän alkoi pullistella hauistaan ja totesi, ettei hän mikään löysä ole. Sen jälkeen hän käänsi keskustelun minuun ja sanoi, että on aika huvittavaa kuulla tuollaista ihmiseltä, joka ei edes treenaa, ja että treenaamattomuus näkyy minussa. Kommentti tuli minulle järkytyksenä.

Olen viimeiset viisi vuotta kamppaillut erilaisten terveysongelmien kanssa. Suurimpia ongelmia ovat olleet hermoston jatkuva ylikuormitustila, pitkittynyt stressi, ponnistusvirtsankarkailu sekä synnytyksen jälkeen tullut rektoseele, joka vuosien jälkeenkin kaipaisi jo leikkaushoitoa. Ennen olin erittäin aktiivinen liikkuja ja treenasin paljon, mutta nykyään liikunta on pitkälti kehonpainoharjoittelua sen mukaan, mihin kehoni pystyy.  Tämä on ollut myös minulle henkilökohtaisesti todella vaikea asia, koska olen joutunut luopumaan lajista ja elämäntavasta, joka oli aiemmin iso osa identiteettiä. 

Siksi tuntui pahalta kuulla rivien välistä, ettei nykyinen, pehmeämpi vartaloni enää kelpaa hänelle. Jäin miettimään, miksi niin moni mies pitää tällaisia ajatuksia sisällään pitkään eikä puhu niistä suoraan silloin, kun ne alkavat vaikuttaa suhteeseen?

Tosiasia on, että ero taitaa olla edessä. Eikä syy ole pelkästään siinä, mitä hän sanoi, vaan myös siinä, miten hän käyttäytyy. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta olen aina hyväksynyt hänen kehonsa sellaisena kuin se on ollut. Enemmän minua hämmästyttää se, että yli 40-vuotias mies tuntuu edelleen pitävän hauiksen kasvattamista tärkeämpänä kuin henkistä kasvua. Luulisi, että tässä iässä ulkonäköön liittyvät kuittailut ja lapselliset kommentit olisivat jo jääneet vähemmälle.

Rehellisesti sanottuna olin jo aistinut tämän muutoksen. Seksin vähyys ja läheisyyden väheneminen oli jo antaneet viitteitä siitä, ettei hän enää pidä minua yhtä viehättävänä kuin ennen. Ehkä hänen silmissään se entinen body fitness versio minusta oli parempi kuin nykyinen, naisellisempi ja pehmeämpi versio. En ole ylipainoinen, mutta en myöskään enää se ihminen, jonka keho mahdollisti rankan treenaamisen ennen kaikkia terveysongelmia.

Ehkä kaikkein surullisinta tässä on se, että minä olen oppinut hyväksymään oman kehoni muutokset paljon paremmin kuin mies, jonka olisi pitänyt olla ensimmäisenä tukemassa minua niiden keskellä.