Naiset: mitä unelmia olet jättänyt toteuttamatta pelon takia?
Mitkä on sellaisia asioita joista haaveilet tai olet haaveillut, mutta mitkä olet jättänyt toteuttamatta omien pelkojen tai ulkopuolisten pelottelun takia? En itse esimerkiksi uskaltanut matkustaa yksin pitkään, sillä läheiset manasivat kuinka vaarallinen ulkomaailma on ja kuinka naisena ei voi matkustaa yksin. Kuukauden reppureissaamisen jälkeen voin onnekseni todeta, ettei maailma olekaan niin pelottava ja vaarallinen paikka
Jakakaa omia kokemuksia ja kannustakaa toisianne unelmien toteutteluun! Ansaitsette sen
Kommentit (10)
Tosi ikävä kuulla. Minutkin on kasvatettu näin, mutta nuoremman sukupolven edustajana ja ns "somekasvattina" olen altistunut hyvin monipuolisille näkemyksille nuoresta asti, mikä on auttanut kyseenalaistamaan vanhemmilta tulevaa pelottelua. Unelmoitko tällä hetkellä jostain, jota voisit lähteä toteuttamaan vaikka kesän aikana?
Edelleenkin vanhempani yrittää (nykyisin tuloksetta) kieltää ulkomaan matkat, koska vaarallista. Nuorena olin arka kun peloteltiin, mutta onnekseni olen kuitenkin utelias asioille ja tehnyt sitten paljon asioita näin aikuisena.
Lapsuudessa opittu, että ihmisiin ei voi luottaa ja pahoja ihmisiä on paljon. Aikuisena oppinut, että hyviä ihmisiä on paljon ja että ventovieraatkin voivat olla luottamuksen arvoisia.
Kumppanin löytämisen ja oman perheen perustamisen.
Muutettiin perheen kanssa pikkukylään kun olin lapsi ja minua alettiin kiusaamaan rankasti koska olin ulkopuolinen. Teininä syrjäydyin ja nyhjötin lähinnä kotona sen sijaan että koskaan menin mihinkään juhlimaan yms. Koskaan uskaltanut tehdä esim. mitään deittihakemusta koska pelkäsin että en kuitenkaan kelpaa kellekkään niin miksi edes yrittää.
Soolomatka mullakin. Oikeastaan ei siinä matkassa mitään pelottavaa ole, olen Suomessa mennyt yksinkin vaikka mimmoiseen eräjormapusikkoon mutta reissussa, jos jossain ulkomailla vaikka kännykkä ihan vaan menee rikki. Kyllä siinä tulee suru puseroon jos siellä on kaikki lentoliput, retkivaraukset, ylipäätään kartta että osaa suunnistaa vieraassa kaupungissa, pankin sovellukset jne. Tämä on suurin pelkoni vaikkei sitä kännykkää edes varastettaisi mutta jos pudotan sen tai jotain.
En valinnut niitä ammatteja, joita halusin opiskella. Koska uskoisin sen stereotypisinä hömpän mitä minulle syötettiin.
Tosirakkauden löytyminen. Minulla on huono itsetunto ja pelkään, ettei kukaan hyväksy minua sellaisena kuin olen. Kotona en kelvannut omana itseäni ja olen saanut kuulla aika inhottavia kommentteja vanhemmiltani lapsena ja nuorena, jotka jättivät jälkensä.
Mitä olisit halunnut opiskella? Onko liian myöhäistä vaihtaa alaa?
Paljon reissuja yksin muissa maanosissa.
Monia asioita.. lähes kaiken. Olen varoittelulla ja pelolla kasvatettu. Mitään "ei kannata" tehdä. Tästä on vaikea oppia poiskaan. Sisällä on kokoajan levoton olo, haluaisi tehdä ja kokea enemmän mutta joku jarru on.