Jojoutui armasaika; jasu visu loinen

Kau niistijo kapaikkaa koris taakukkanen.

Nytsiu naus taansuop itaasläm pöauringon, seluon nonuudeks luopisen kut suuelohon.

Taasnii tytvi hannoivatja lai holaaksossa. Puutmets änhuminoivat taaslehti ver hossa. Seme illemui stuttaa pihyvyyt täsju mala, ih meitäsjuli staapisevuo sivuodelta.

Ta aslinnutlau lujansvis ertääkau niisti. Myöseiköh erran kans aluo jaansakiittä isi. Munsie lunisäliitä myösää neskuo rohon jaarmonher aakiitä kunlau piashänon.