Miten sinä hoitelisit tämän jutun?

Yksi tuttava olisi aina tulossa kylään. Soitteleekin niin usein, että en aina vastaa hänelle. Tiedänhän etukäteen, että hän haluaisi tulla meille, kun soittaa. Laitan vain viestin, että on kiireitä, mutta hän on sitkeä ja yrittää silti soittaa useitakin kertoja päivässä välillä. Hän on samnalainen muitakin ystäviään kohtaan. Hän ei viihdy kotonaan yksin.



Vastaavasti minä käyn hänen luonaan harvoin. Voimme käydä yhdessä ulkona ja harrastuksissa, mutta hän ei kutsu kotiinsa ja en siellä edes viihtyisikään, kun se on sellainen hoitamaton.



Ainut ongelma tässä on, että jakaisin energiastani mielelläni muillekin ystävilleni enemmän vaikka ystäväkiintiöni tuntuu tulevan helposti täyteen jo hänen kanssaan. Harmittaa. Hänen kanssaan on mukava jutella toki, mutta en voi nauttia vastavuoroisista kutsuista tms.



Ratkaisu pulmaani? Olen ajatellut, että huolehdin siitä, että hänellä olisi jos mahdollista niin vieläkin ihanampaa meillä. Seuraa, kaunis koti, herkullisia tarjottavia siis. Näkisin vaivaa, mutta sitten taas toisaalta sanoisin kylmästi ein tai en vastaisi puhelimeen, vaikka hän kuinka alkaisi valittamaan seuran puutetta. Tunnen syyllisyyttä, mutta mielestäni turhaan. Hän vain syyllistää. Sanoisin, että en ehtisi useammin, kun on muitakin hyviä ystäviä.