Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on kunto laskenut. Sain eilen huomata sen kun kävin pyöräilemässä
24.05.2026 |
Olen siis reilusti ylipainoinen, mutta ei mulla aiemmin näin huono kunto ollut. Tein täysipäiväisesti fyysisesti raskasta työtä jossa tuli paljon kävelyäkin. Lisäksi kävin pyöräilemässä, uimassa ja liikuin luonnossa.
Viimeinen vuosi on mennyt ihan alamäkeä. Ei ole ollut voimia eikä motivaatiota liikkua. Sairauspoissaoloja paljon niin fyysisistä kuin psyykkisistä syistä. Lopulta loppuvuodesta todettiin keskivaikea masennus josta olin kaksi kuukautta sairauslomalla. Tammikuussa todettiin kakkostyypin diabetes. Nämä molemmat sairaudet selittää voimattomuutta ja väsymystä. Hoitamaton diabetes voi aiheuttaa masentuneisuutta.
Melko pian kun aloitin tablettihoidon diabetekseen aloin virkistyä. Ei ole ollut enää samanlaista voimattomuutta. Teen nykyään 50% työaikaa, mutta työvuorot vie mehut koska kunto laskenut. Eikä motivaatio liikkumiseen ole oikein palannut. En ole pitkään aikaan käynyt uimassakaan ja mä kuitenkin pidän siitä.
Eilen tosiaan kävin pyöräilemässä n. 6km ja kyllä hengästyin. Mulla on vielä astmakin joka vaikuttaa asiaan. Kun nyt vain jaksaisi tsempata itseään, että alkaisi liikkua useampana päivänä viikossa. Sillähän se kunto nousee, kun liikkuu ja tulisi sitä yleistä jaksamista muutenkin.
Ehkä tämä motivaation puute on osa masennusta. En saa muutenkaan välillä asioita aikaiseksi vaan haluaisin vain istua sohvalla neulomassa ja katsomassa suoratoistoa. Kirjojakaan en ole jaksanut lukea pitkään aikaan koska en pysty keskittymään.
Diabetes on hyvässä hoitotasapainossa nyt ja on lievänä mulla. Riittää yksi tabletti iltaisin ja sillä saatiin nopeasti arvot kohdilleen.
Kommentit (5)
Masennukseen koitin yhtä lääkettä ja hyvin nopeasti totesin, että se ei sovi mulle lainkaan. En halunnut koittaa mitään toista lääkettä, joten ilman mielialalääkitystä menen. Ei ole kuitenkaan ollut enää sitä ahdistusta yms. mitä aiemmin oli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräily on ainut asia mihin enää kykenen. Muuten olen lamaantunut.
Minä pyöräilen joka päivä. Varmaan 100 km viikossa normaalisti. Huomenna lähden utsjoelle ja poljen sieltä hankoon. Matkaa 1400 km mutta lopulta varmaan 1600 km koska en suoraan poljen. Tarkoitus olisi 70-120 km päivässä polkea. Toki pidä vapaapäiviäkin koska ei ole kiire ja katselen nähtävyyksiä
Oisko sulla jaksamista ottaa joku kotitreeni ja pieni tavoite, jota kohti mennä?
Esim minuutin lankku. Onnistumisista saa hyvää mieltä ja motivaatiota eteenpäin.
Sen ei tarvitse olla mitään isoa tai muille näkyvää, semmonen sun oma henkilökohtainen haaste.
Mä taas arkailen ulkoliikunnan kanssa. Mulla on mm paniikki ja ahdistuneisuushäiriö aika pahana. Musta on hienoa että lähdet ulkoilemaan! Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Uusien rutiinien opettelu on aina vaikeaa, mutta kun ne on saanut osaksi arkea niin niitä alkaa kaipaamaan jos jää välistä.
Niin ja pyörä on ihan tavallinen kolmivaihteinen mummopyörä, että ei tarvitse kuvitella mulla olevan joku sähköpyörä.
Ap