Miksi valitsitte lapsellenne juuri sen nimen jonka valitsitte?

Annoin lapselleni nimeksi hänen biologisen isänsä nimen, etten koskaan unohtaisi häntä. Aviomiehelleni en tätä seikkaa ole muistanut kertoa. N28

Sopiva yhdistelmä kummankin suvusta. Ensimmäinen nimi oman mummuni kutsumanimi ja toinen nimi miehen isomummolta

Sain sen "lahjana" näyssä.

Kalenterista katsoin kivoja nimiä. Isä sitten hyväksyi nimet. 

Esikoisen toinen nimi jäi mieleen, kun odotusaikana katselin vanhoja valokuvia isoisäni kanssa. Etunimi taas oli yksi suosikkini mutta meillä oli pitkään toinen nimi ehdolla. Se jäi lopulta käyttämättä, koska loppuraskaudessa ja vauvan syntymän aikaan sitä kuuli liikaa.

Toisen lapsen kohdalla taas etunimi tuli jostain syystä mieleen ja siitä isä ja esikoinen tykkäsivät siitä heti. Toiset etunimet taas tulivat suvusta ja sopivat nimirimpsuun. 

Kolmannen nimi on vielä arvoitus. Yksi nimi tuntuu hyvältä mutta pitää vielä makustella. Kaikki kolme ovat samaa sukupuolta, ellei mitään jättiyllätystä tapahdu, niin tuntuu, että kaikki hyvät nimet ovat jo käytössä. Mutta eiköhän se sopiva nimi löydy.

Esikoisen nimi tuntui oikealta jo raskausaikana. Mietittiin syntymän jälkeen muitakin, mutta se ensimmäinen oli oikea. Tuli vastaan nimipäiväkalenterissa alunperin.

Kuopuksen nimeä mietittiin ihan viimeiseen asti. Mikään ei tuntunut samalla tavalla oikealta kuten esikoisen kohdalla. Valittu nimi on kaunis/sopii sukunimeen/ei ole yleisin nimi, mutta edelleen mietin, että lapsi ei ole nimensä näköinen. Laitoimme toiseksi nimeksi nimen, joka olisi jotenkin tuntunut oikeammalta, mutta on niin pitkä, että etunimeksi ei käytännöllinen. Saa sitten itse isompana vaihtaa kutsumanimekseen, jos haluaa.