Silloin kun lemmikit oli elossa niin mulle oli yks hailee rakastaako äiti mua vai ei
Mutta nyt kun huomaan olevani yksinäisempi kuin ikinä niin olisi tärkeää että äiti rakastaisi mua
Nyt on ihan eri tilanne ei mua silloin kiinnostanut mutta nyt kiinnostaa
Ja kun meitä ihmisiä on enemmänkin kuin vaan minä ja äiti niin väkisinkin sitä aina miettii että joku kävelee yli tai joku nostetaan jalustalle
Miksei me kaikki voitaisi vaan olla tasapuolisesti yhtä tärkeitä
Kukaan ei kävelisi kenenkään ylitse eikä ketään nostettaisi jalustalle
Te varmaan ajattelette että olen vaan kuvitellut koko jutun mutta ei kai sitä voi kuvitella miten jokainen yksilö itse kokee asiat voin olla väärässä tai voin olla oikeassa mutta ainakaan kukaan ei voi kyseenalaistaa sitä miten kukakin kokee asiat
Kommentit (2)
Olisikohan sulle hyvä ottaa uusi lemmikki, jos lemmikit kerran poistivat yksinäisyyttä? Itse olen sinkku ja vähän yksinäinen, mutta koirasta on paljon apua ja päivittäistä iloa.
Oliko sinulla vaikea lapsuus ja nuoruus, olisiko äitisi kenties kylän tunnetuin jakorasia, etkö saanut lapsena tarpeeksi syliä ja tutia?