Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykiatri ja hoitaja aiheuttaa trauman?
21.05.2026 |
Hei!
Minulle on kehittynyt outo psykologinen este muiden psyykkisten estojeni lisäksi poliklinikalla. Psykiatri ja hoitaja kyselevät minulta vointiini ja oireiluun liittymättömiä kysymyksiä. Kysymykset koskevat harhaluuloja, harha-aistimuksia, paranormaaleja kokemuksia, outoja ajatuskulkuja yms. . Tämä on aiheuttanut laajaa häpeän, epäkelpoisuuden, epävarmuuden ja pelon tunnetta torjunnasta ja hyväksynnän puutteesta omana itsenään.
Tämä on nimittäin näivettänyt luovuuden minussa. Kapeuttanut toimintaani puolustuksellisuuteen ja täten estää minua ajattelemasta ja kirjoittamasta luovasti. En uskalla elää sitä vähää, kapeaa elämää. Tätä on jatkunut vuodesta 2019 lähtien.
Pelkään skitsofrenian leimaa. Pelkään psykoosisairauden leimaa. Pelkään, että joudun vahvasti lääkityksi ja en saa asianmukaista hoitoa. Pelkään elää elämää; sellaista mitä se voisi olla nykyään ja tulevaisuudessa.
Mitä elämäni voisi sitten olla? Nauttisin luovasta kirjoittamisesta ja kirjallisuuden lukemisesta. En pelaisi videopelejä, mitkä ovat liian realistisia ja täten konkretisoivat mielikuvitusta yhdessä neuroleptien kanssa. Uskaltaisin toteuttaa itseäni ilman liiallista pelkoa siitä, että hyväksytäänkö minut. Uskaltaisin seurustella. Uskaltaisin tavoitella kirjallisuus alan opintopaikkaa. Psykoterapeuttini on kehunut runojani ja kysynyt, että olenko harkinnut alan opiskelua.
Nykyinen linja poliklinikalla on tätä parempaa minuuttani vastaan. Psykoterapia valuu hukkaan. Kello tikittää pelkojen kanssa, sillä jopa välttelevälle hikikomorille hyväksyntä on tärkeää. Torjutuksi tulemista vältetään viimeiseen asti ja lopulta sitä tuleekin torjutuksi.
Kommentit (23)
Vaikea tilanne sinulla. Tarvitset hoitoa tiettyihin oireisiin ja luovuus joka on voimavara ja normaalia "hulluutta" (sillä luovuushan on juurikin kykyä hahmottaa asioita erilailla mitä muut eli "outoja ajatuskuvioita") halutaan hoitopaikassa tuhota ymmärtämättömyyden takia.
Taiteilijoiden pitäisi hakea leipätyöhön psykiatriaan, moni potilas hyötyisi luovuudesta. Musiikkiterapia sentäs jo normalisoitu, missä on kirjoitusterapiat tai piirustusterspiat ihan osatoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Minulle on näin käynyt. En halua edes mennä muille lääkäreille silloin kuin tarvetta olisi. Koko psyykenhoito on aivan 'sairasta'.
Kuulostaa siltä, ettet oikein hyväksy sairauttasi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne sinulla. Tarvitset hoitoa tiettyihin oireisiin ja luovuus joka on voimavara ja normaalia "hulluutta" (sillä luovuushan on juurikin kykyä hahmottaa asioita erilailla mitä muut eli "outoja ajatuskuvioita") halutaan hoitopaikassa tuhota ymmärtämättömyyden takia.
Taiteilijoiden pitäisi hakea leipätyöhön psykiatriaan, moni potilas hyötyisi luovuudesta. Musiikkiterapia sentäs jo normalisoitu, missä on kirjoitusterapiat tai piirustusterspiat ihan osatoilla?
Kyllä. Pakonomainen haaveilu ja itsereflektointi ja muut mielen "symbolistiset" "itsetietoiset" etäännytysdefenssit ovat psykologini mukaan tyypillisiä välttelykäyttäytyjille. Tietyllä tavalla skitsofreenikot ja skitsoidit ja paranoidit käyttävät samankaltaisia defenssejä. Heiltä vain puuttuu itse ymmärrys ja itsereflektointi.
Skitsofreniaahan kutsutaan Itse-sairaudeksi. Siinä potilas kokee kykynsä kontrolloida itseään kadonneen. Minulla tuo itsekontrolli on liiallista. Pelkään sen menetystä. Siksi elän välttelyn ja hyväksynnän haun ristiriidassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesi kuulostaa aika erikoiselta
Laukaisseet ehkä jonkin jo sinulla olleen traumasi, monia olemassa epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo traumat jäi kyllä eräästä joka tikku-ukkoja ja risuaitoja piirteli vihkoonsa samalla kun avauduin herkimmistä asioistani tippa silmässä ja viestitteli turhankin aktiivisesti mikroilmeillään mitä oikeasti asioita ajatteli.
Psykiatria ei tosiaan kulje käsi kädessä luovan elämäntavan kanssa, se on vähän joko tai. Ankeuttajien douppielämä tai sitten luot oman onnesi itse. Valintojen maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö jossain kelaterapiassa vai?
Sanonta kuuluu, ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa.
Jos pitää kysyä onko trauma niin ei sitä kyllä silloin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laukaisseet ehkä jonkin jo sinulla olleen traumasi, monia olemassa epäilen.
No onhan tuokin nyt traumaattista että maalaillaan kuvia huumaamisista ja tahdonvastaisista hoidoista jos on rehellinen ja avoin elämästään ja kokemuksistaan. Aivan äärimmäisen traumaattista. Pharma ei ole ihmisiä varten vaan ihmiset pharman koekaniineja. Rehellisesti en keksi yhtäkään syytä miksi käyttää mitään pharman "palvelua" ellei kyseessä ole joku tuttu lääkäri joka kirjoittelee sinulle hupireseptejä viihde- ja suorituskäyttöön. Jos menet pyytämään apua niin ne r aiskaavat sinut päästä varpaisiin ja lompakkosi samalla.
Taiteilijana tai runoilijana tai ylipäätään taidealalla vaaditaan paljon itsensä johtamisen kykyä, taitoa osata hankehaut ja rahoitustekstit, jotta voi saada rahoitusta työlleen, hyvää impulssikontrollia ja arjen hallintaa, usein sen tason mielenterveyttä, etteivät pitkät ajat täysinkin yksin ilman minkäänlaista palautetta töitään tehden muserra, eikä sitten se palaute, joka teoksen tultua julki, muserra jos se onkin huonoa. Tätä kaikkea vaaditaan, jos siitä aikoo tehdä oikean ammatin.
Eli toisin kuin luullaan, taidealalla kykenee työskentelemään vaikeasti mielenterveysongelmaisena vain vahvasti tuettuna tyyliin jo valmiiksi eläkkeellä, omaishoidettuna tai jos vaimo auttaa. Muuten putoaa samaan toimeentulotukiluukkuun kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne sinulla. Tarvitset hoitoa tiettyihin oireisiin ja luovuus joka on voimavara ja normaalia "hulluutta" (sillä luovuushan on juurikin kykyä hahmottaa asioita erilailla mitä muut eli "outoja ajatuskuvioita") halutaan hoitopaikassa tuhota ymmärtämättömyyden takia.
Taiteilijoiden pitäisi hakea leipätyöhön psykiatriaan, moni potilas hyötyisi luovuudesta. Musiikkiterapia sentäs jo normalisoitu, missä on kirjoitusterapiat tai piirustusterspiat ihan osatoilla?
No kuvataiteilijana pidän vähän outona että meidän ammattiamme yritetään koko ajan jalkauttaa kaiken kansan pariin. Ei insinööreille tai lääkäreillekään sanota, että teidän pitää alkaa järjestämään kursseja muille koska muut tykkäävät. Vaan he myyvät sitä omaa työtään ja muut ostavat sen työn tuloksia, ei kurssitusta.
Voit ihan itse hakea taidekouluun ja opiskella jos haluat tehdä taidetta. Jos et niin voit käyttää ammattilaisia tai harrastella amatöörinä. Mutta eivät ammattilaiset ole velvollisia kurssittamaan amatöörejä itsensä kilpailijoiksi tai edes terapiamielessä.
Taide terapiamuotona on muutenkin ihan eri asia kuin kuva- tai muu taide noin muutoin. Taiteella on usein kaupalliset, poliittiset tai aatteelliset päämäärät, ja ihmisten terapointi on ihan eri kenttä. Vähän sama kuin sanoisit että mikseivät poliisit kurssita terapian tarpeessa olevia omalla ammattitaidollaan. No varmaan siksi että kyseessä on ihan eri asia kuin terapia...
En ole asiantuntija, mutta voin silti vastata.
Ajattelen, että voi. Jos ajatellaan, että mielenterveyspotilaita on joskus Suomessa esim kahlittu seinään niin kyllä juu, edelleen voi ns hoito traumatisoida.
Kuitenkin tuosta mitä kuvaat, tulee ehkä enemmän mieleen, että voiko sulla olla traumatausta ja nyt sitten tuo tilanne toimii traumatriggerinä? Siinä on alisteinen asema, rajattomat ja minäkuvaa horjuttavat kysymykset ja sitten tuohon alisteiseen asemaan liittyvät pelot. Tuo asetelma ei kuulosta traumainformoidulta ja emotionaalisesti turvalliselta, niin siksi oma systeemi kirkuu, että vaarassa ollaan.
Pitäisikö vähän polistella, jos se parantaisi mielenterveyttä?
Jos yrittävät murhata potilaan...
Sulla on kaali pehmee etkä hyväksy sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittävät murhata potilaan...
Kenet yritetään murhata?
En tiedä sinun tapauksestasi mutta sen tiedän, että psykiatrian ammattilaiset voivat toimia kyseenalaisesti ja jopa traumatisoida potilaan. Minulla on tästä kokemustakin. Johdattelemista tapahtuu myös paljon, ainakin lasten ja nuorten parissa.