Kuinka kauan saa olla vihainen vanhemmilleen jos kurja lapsuus antoi elämään huonot lähtökohdat?

Kolmen kympin jälkeen pitää jo ottaa itse vastuu tulevaisuudesta.

Ei kannata olla vihainen vaan ottaa elämä haltuun. Mennä yliopistoon, opiskella hyväpalkkainen ammatti jne.

Miksi kostat itsellesi sen mitä joku muu teki? 

Kannattaa kasvaa aikuiseksi ja antaa anteeksi vanhemmilleen, jos mitään oikeasti rikollista ei ole tapahtunut. Vanhempien syyttely kuuluu nuoruuden itsenäistyisvaiheeseen ja se vie aikansa, mutta useimmat aikuistuvat viimeistään kolmenkympin tietämissä. 

Itse ajattelen nykyään niin, että vanhemmat kuitenkin yrittivät parhaansa niillä eväillä mitä olivat itse saaneet ja niissä olosuhteissa, mitkä silloin oli. Kaikki ei vain ole esimerkiksi kovin taitavia käsittelemään tunteita tai osoittamaan empatiaa. Jotkut vähättelevät omaa lastaan siksi, että tuntevat itse itsensä niin huonoksi, eivätkä usko, että oma lapsikaan voisi sen parempi olla, ja jotkut taas yrittävät pönkittää omaa olematonta itsetuntoaan muiden kustannuksella eivätkä edes huomaa sitä. Ihmisissä on myös puutteita, myös omissa vanhemmissa. Ei kukaan ole täydellinen. 

No enpä siihen lupaa keneltäkään kysele. Vihaa on niin kauan kuin on. En siitäkään kenellekään kerro kuin korkeintaan terapeutille. Ei pitäisi kenenkään toisen elämää häiritä.

Häivyin lapsuuden kodistani 16 vuotiaana ja ekana yönä omassa kodissa totesin mitä minä paskalla. 

On aika vaikeaa päättää alkaa elää kuten normaalit ihmiset jos ei ole koskaan saanut mitään mallia sellaisesta, päinvastoin on pakotettu pärjäämään omillaan 10-vuotiaasta. Miten siinä osaisi empaattinen olla näitä kaltoinkohtelijoitaan kohtaan?

Voi se tuntia ikävältä myöhemminkin hetkittäin, väärin kohtelu. Joutuu välillä irrottamaan. Eikä halua lähettää huonoa energiaa itse.

Vierailija kirjoitti:

On aika vaikeaa päättää alkaa elää kuten normaalit ihmiset jos ei ole koskaan saanut mitään mallia sellaisesta, päinvastoin on pakotettu pärjäämään omillaan 10-vuotiaasta. Miten siinä osaisi empaattinen olla näitä kaltoinkohtelijoitaan kohtaan?

Harva vaatii taaperolta Finlandia-palkittua romaania. Suunnilleen yhtä kohtuuttomia odotuksia asetamme sukupolville, jotka ovat kasvaneet emotionaalisessa erämaassa.