Haluaisitko kehitysvammaisen kaverin?

Jos perheessäni tai suvussami olisi joku kehitysvammainen, niin hänet tietenkin ottaisin mukaan asioihin ja mielelläni hengailisin ilman mitään epämukavuutta. En siis tällä postauksella kysy, että "oletko paras ystävä kehitysvammaisen siskosi kanssa".  Kysyn, että jos puskista ilmaantuisi esim. joku down syndroomainen joka tahtoo tutustua, niin "pystyisitkö" olemaan läheinen ystävä? Näin on käynyt minulle muutamaan otteeseen, että selvästi kehitysvammainen ihminen yrittää ystävystyä kevyttä rupattelua syvemmin. 

Tuntuu niin sairaalta sanoa tämä ääneen, mutta jotenkin en samaistu tarpeellisella tavalla kehitysvammaisiin ihmisiin, että voisin heidän kanssaan olla (ilman perhesiteitä) jotakin bestiksiä.

Hekin ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat myös niitä läheisiä kavereita, mutta usein saavat hyviltä ihmisiltä vain sellaista kivaa ja kohteliasta kohtelua. Tietenkin itsekin olen kohtelias ja hyvin kiltti, mutta se tuntuu tekopyhältä, koska en oikeasti tahtoisi hengata heidän kanssaan sen enempää. (Ja syy miksi en tahdo olisi sellainen äitimäinen tunne, en pysty samaistumaan, en ehkä saa itse paljoa irti siitä kaverisuhteesta jne. He olisivat varmasti ihan kunnon ihmisä, mutta en vain jotenkin jaksa sellaista..?)

Onko tämä moraalisesti väärin? Miksi se tuntuu niin julmalta, että kehitysvammaisilla on kavereina oman perheen lisäksi vaan jotain hoitajia, kaveri-palveluiden ihmisiä ja esim. tukihenkilöitä. Toki voi olla muita kehitysvammaisia, mutta pointtina se, ettei "normaalit" ja heihin suvun tms kautta liittymättömät ihmiset usein halua hengata heidän kanssaan pysyvästi. 

Muuten, aina kun olen nähnyt että kehitysvammaiset ihmiset saavat paljon "normaaleja" ihmisiä ympärilleen, se on ollut jostain inhottavasta syystä. Eli esim. Hänen kustannuksellaan salaa pilaillaan, hengailu on ainakin lievästi ironista tai sitten heitä kohdellaan kuin suloisia lemmikkejä eläintarhassa. En siis sellaista täysin autenttista, tasavertaista, aidon kiinnostuksen ja hyvien aikomusten motivoimaa kaverisuhdetta ole nähnyt koskaan. 

Ehkä olen itsekin ongelma kun en jaksa tutustua ja hieman pelottaakin tutustua, että jos sellainen ymmärrettävästi yksinäinen kehitysvammainen tutustuu, kietoutuuko hän minuun täysin?