Missä vaiheessa seurustelua kannattaa kertoa seksuaalisista haluista ja fetisseistä?

Heti!!! Ei mitään feikkejä tai muuta, paras heti kertoa. Näin meillä, ja aina ollut upeeta, yhä vielä 42 vuoden jälkeen.

Noin tunnin kuluttua.

Kyllä nämä asiat kannattaa vaan tuoda hyvissä ajoin esille. Itse en henkilökohtaisesti sietäisi parisuhdetta jossa joutuisin kieltämään haluni ja sen kuka olen. Siinä ei koskaan käy hyvin.

Ei ikinä, ei ne ymmärrä mitään ja et kuitenkaan pääse toteuttamaan niitä. Kuulet niistä vaan joka ikinen riita kun nostetaan esille minkälainen olet

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä, ei ne ymmärrä mitään ja et kuitenkaan pääse toteuttamaan niitä. Kuulet niistä vaan joka ikinen riita kun nostetaan esille minkälainen olet

Kannattaa kyllä kertoa sen verran hyvissä ajoin ennen varsinaista seurustelua saati sänkyyn hyppäämistä, ettei mitään suhdetta tai riitoja muodostu. 

Melkoisena järkytyksenä tuli nuoruuden suhteessa, että mies halusi tulla alistetuksi, myös tyttöillen muiden miesten alistamaksi. Hän ikävä kyllä käytti myös paljon henkistä väkivaltaa, myös itsemu...lla uhkailua ja syytöksiä että pilaan elämänsä kun en osallistu/salli/kiihotu. Jätin hänet lopulta tämän takia, mistä uhriutui myös. 

Mutta täytyy sanoa, että moni mies suhtautui todella kummallisesti kun kyselin ja kerroin sitten seksitoiveet jo ennen tapaamista. Eikä se mitään, heidän kanssa ei sitten tavattu. Näin löytyi mies, jonka kanssa toiveet sopivat yhteen. 

Ymmärrän jos nuorena ajautuu yhteen jonkun kanssa, eikä ole koskaan näitä osannut edes sanoittaa. Mutta jos jo tietää että on seksuaalisesti erikoisempi tai todella vaativa ja silti salaa sen koska on itsekäs pelkuri niin ei heru mitään sympatioita. 

Monelle tuntuu olevan mahdoton ajatus, että toisella ei ole velvollisuutta kiihottua samoista asioista. 

Riippuu ihan siitä, kuinka tärkeitä kyseiset halut ja fetissit ovat sinulle. Jos et halua elää loppuelämääsi fetissiäsi piilotellen tai ilman sen toteuttamista, on paljon järkevämpää olla siitä ajoissa avoin. Se on aina riski orastavan parisuhteen kannalta, mutta itseltä pitää uskaltaa kysyä rehellisesti, onko aidosti halukas ja myös kykenevä suhteeseen, josta puuttuu jotain itselle kriittisen tärkeää. Pidemmän päälle sellainen suhde voi alkaa turhauttamaan tai jopa katkeroittamaan, eikä vuosien tuhlaaminen sellaiseen ole kummallekaan osapuolelle oikein.

Sen sijaan jos voit elää ilman fetissiäsi tai sinulle riittää siitä fantasiointi, kumppanin ei tarvitse välttämättä tietää siitä heti. Olen silti sitä mieltä, että avoimuus on yksi hyvän suhteen perustoista, joten itse kertoisin ennemmin tai myöhemmin. Minusta oman kumppanin pitäisi olla sellainen henkilö, jolle uskaltaa avautua mistä vaan. Mutta ymmärrän myös omasta kokemuksesta, että joskus kyseessä on jokin halu tai fetissi, jonka kertominen pelottaa tai ahdistaa. Minulla sellaisesta kertominen on mennyt hyvin, mutta en ikävä kyllä voi taata samaa kokemusta kenellekään, koska jopa oman kumppanin reaktiota äärimmäisessä tilanteessa ei aina voi ennustaa. Silti toivon ihmisiltä rohkeutta avoimuuteen.

🧺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä, ei ne ymmärrä mitään ja et kuitenkaan pääse toteuttamaan niitä. Kuulet niistä vaan joka ikinen riita kun nostetaan esille minkälainen olet

Kannattaa kyllä kertoa sen verran hyvissä ajoin ennen varsinaista seurustelua saati sänkyyn hyppäämistä, ettei mitään suhdetta tai riitoja muodostu. 

 

Melkoisena järkytyksenä tuli nuoruuden suhteessa, että mies halusi tulla alistetuksi, myös tyttöillen muiden miesten alistamaksi. Hän ikävä kyllä käytti myös paljon henkistä väkivaltaa, myös itsemu...lla uhkailua ja syytöksiä että pilaan elämänsä kun en osallistu/salli/kiihotu. Jätin hänet lopulta tämän takia, mistä uhriutui myös. 

 

Mutta täytyy sanoa, että moni mies suhtautui todella kummallisesti kun kyselin ja kerroin sitten seksitoiveet jo ennen tapaamista. Eikä se mitään, heidän kanssa ei sitten tavattu. Näin löytyi mies, jonka kanssa toiveet sopivat yhteen. 

 

Ymmärrän jos nuorena ajautuu yhteen jonkun kanssa, eikä ole koskaan näitä osannut edes sanoittaa. Mutta jos jo tietää että on seksuaalisesti erikoisempi tai todella vaativa ja silti salaa sen koska on itsekäs pelkuri niin ei heru mitään sympatioita. 

 

Monelle tuntuu olevan mahdoton ajatus, että toisella ei ole velvollisuutta kiihottua samoista asioista. 

Voiko nainen enää pitää miestään maskuliinisena ja seksuaalisesti haluttavana tuollaisen jälkeen? Tai jos on muita tämänlaisia alistusfantasioita.

Riippuu kuinka pimeitä ne fetissit on.

Kaikki heti. Salailusta vaan ongelmia