Millaisia oireita sinulle tulee kun ylivirittynyt hermosto rauhoittuu?

Nukuttaa älyttömästi. Kolmen tunnin päiväunet.

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Millainen olosi on ennen tätä? Kun olet todella ylivirittynyt?

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Tämä vastaus osui. En ole ap, mutta olen kärsinyt vuosia jatkuvasta stressistä ja nyt olen alkanut huomaamaan, että koko vartaloni on uupunut, vaikka "pää" vielä toimii ja pärjään töissä. Väsymys on niin voimakasta, että uuvun fyysisesti pelkän kevyen iltalenkin jälkeen. Olen alkanut jopa pelätä syöpää tai jotain muuta vakavampaa sairautta, mutta mitään erityistä ei lääkärin tutkimuksissa ole löytynyt.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Tämä vastaus osui. En ole ap, mutta olen kärsinyt vuosia jatkuvasta stressistä ja nyt olen alkanut huomaamaan, että koko vartaloni on uupunut, vaikka "pää" vielä toimii ja pärjään töissä. Väsymys on niin voimakasta, että uuvun fyysisesti pelkän kevyen iltalenkin jälkeen. Olen alkanut jopa pelätä syöpää tai jotain muuta vakavampaa sairautta, mutta mitään erityistä ei lääkärin tutkimuksissa ole löytynyt.

Sama. Tosin rauta-arvot alhaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Mä muistan 15 vuotta sitten kun siskopuoleni sähisi minulle puhelimessa "mikä suakin väsyttää kun et sä edes tee mitään". Olin psykoottisen masentunut ja ahdistunut. Tällainen, kätilö vielä ammatiltaan. Siskopuoli h*vetistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Tämä vastaus osui. En ole ap, mutta olen kärsinyt vuosia jatkuvasta stressistä ja nyt olen alkanut huomaamaan, että koko vartaloni on uupunut, vaikka "pää" vielä toimii ja pärjään töissä. Väsymys on niin voimakasta, että uuvun fyysisesti pelkän kevyen iltalenkin jälkeen. Olen alkanut jopa pelätä syöpää tai jotain muuta vakavampaa sairautta, mutta mitään erityistä ei lääkärin tutkimuksissa ole löytynyt.

Sama. Tosin rauta-arvot alhaalla. 

Aloititko lääkärin ohjeesta rautalääkityksen? Minkä nimisen rautavalmisteen?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Lepohan siihen auttaa, hidastaminen.

Ettei enää ylläpidä ylivireyttä.

Mutta mikä on kenellekin lepoa ja mikä aktivoivaa, voi vaihdella. Mutta pl. töissäkäynti kaikki arkimenot minimiin. Sosiaaliset suhteet usein palauttaa JOS ne on aidosti läheisiä ja saa olla mitä on ilman skarppaamista. Sellaista menoa ehkä viikonloppuun; hyvää seuraa. Jos sauna,uinti,kävely, lukeminen rentouttaa ja irrottaa arjesta niin sitä.

Velvollisuudet minimiin.

Kiireettömyyttä arkiaikatauluun.

Tällainen elämäntavaksi, niin alkaa jossain vaiheessa palautua.

Tunnistan myös tuon ylitsepääsemättömän väsymyksen. Sen lisäksi usein tulee päänsärky ja lihakset ovat aivan jumissa vähintään seuraavana päivänä (jos minulla on tuuria ja rauhoittuminen kestää niin kauan). Haukottelu, herkkujen himo, valoherkkyys ja pahimpina kausina myös migreeni ovat myös tavallisia mulle. Tosin saan usein paniikkikohtauksia ja masennukseni on kroonistunut joten nämä saattavat myös vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Nukkuminen auttaa tietysti pahimpaan. Televisio ja luuri kiinni koko illaksi, verhot kiinni, valot hämäräksi, ja nukkumaan heti kun alkaa nukuttaa. Toinen aika hyvä konsti on käydä jossain paikassa missä ei ole käynyt. Naapurikaupunkiin  vaikka ihan päiväreisu tai viikonloppu. Siitä saa piristystä ja virikettä kun joutuu käyttämään aistejaan erilailla kuin normaaliarkena jolloin useimmiten mennään automaattiohjauksella. Kannattaa kokeilla.

Uni ei auta välttämättä jos unen aikana ei palaudu. Hengitysharjoitukset, meditointi ja itsensä tietoisesti rentouttaminen. (Yli-)suorittamisen lopettaminen, oikea ruokavalio, rauhallinen liikunta. Fressin neurosonic on myös auttanut hetkellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällekäyvä väsymys, siis ihan tolkuton kokovartalon väsymys.

Millainen olosi on ennen tätä? Kun olet todella ylivirittynyt?

Levoton, rauhaton, aloitan tekemään jotain joka jää kesken, aloitan uuden, sellaista hosumista. Parhaiten huomaan kun istun katselemassa televisiota niin istun tikkusuorana lihakset jännittyneinä kynnet puristuneena tuoliin tai nyrkkiin. Päässä pyörii tekemättömät asiat ja kertaan tehtyjä töitä teinkö oikein, seassa pyörii tuhat muuta ajatusta. Jotta tuon saa laukeamaan väsymykseksi laitan valot ja äänet kaikki pois ja istun yksin pimeässä hiljaisessa olohuoneessa ja keskityn hengittämään. Mietin sitä hengittämistä, sata sisään hengitystä, sata uloshengitystä.

Vierailija kirjoitti:

Nukuttaa älyttömästi. Kolmen tunnin päiväunet.

Mä herään kauhuun ja paniikin tunteeseen, siksi en uskalla nukkua päiväunia.

Ei hitsi, olipa hyvä että päätin lukaista tämän ketjun. Juuri nyt tappelen ihmeellisen kehollisen uupumuksen kanssa. Luulin että anemia on taas pahentunut mutta en oikein usko siihen koska järki leikkaa nopeaan ja muuten kroppa ei tunnu heikolta. On vain jotenkin todella uupunut olo, voisi nukkua 12 tuntia putkeen eikä ajatella mitään. Koko vuoden alku on ollut äärimmäistä stressiä ja vielä läheisen vakava sairastuminen päälle samalla kun itse yrittää selvitä omista sairastumisista. Sen täytyy olla jättimäinen jatkuva stressikierre ja nyt kroppa alkaa sanomaan poks. 

Tulee migreenikohtaus kaikkine oireineen joka pakottaa pysähtymään sängynpohjalle. Tunnistan alkavat oireet jo pitkälle etukäteen mutta työ on sellaista etten voi vaikuttaa sen tahtiin. 

Haukottelua tulee jos juon kahvia eli yöunet jäävät vajaiksi ja heikoiksi. 

No mulla niinkin radikaali, että verenpaine laski 80/50 lukemiin, kun olin eronnut toksisesta suhteesta, missä jouduin aloittamaan lääkityksen. No se sitten lopetettiin. Ja vaikka tavallaan voin todella huonosti henkisesti, niin keho on rauhassa. ensinnäkin olen nukkunut yöt - kaikesta huolimatta. Ilman niitä loputtomia monen tunnin hengitysharjoituksia, jotta saisi kehon rauhoittamaan. 

Se on vain niin, että myrkyllisiä ihmisiä ei kerta kaikkiaan pitää elämässään. 

Akuutti ahdistuskohtaus tuntuu siltä, että suonissa alkaa virrata jäävettä ja koko keho kihelmöi. Päässä yksi ajatus (se ahdistava) tulee hyökyaallon lailla ja koko maailma ympärillä muuttuu "mustaksi", vähän kuin eläisi kauhuelokuvan uhkaavaa maailmaa. Se on jonkinlainen sisäinen paniikkikohtaus, siis ilman suoria ulospäin näkyviä fyysisiä tai toiminnallisia oireita. 

Pitkittyneessä ahdistuksessa ahdistuksen kohde vaihtelee. Olo on hyvin huolestunut ilman selkeää syytä tai kohdetta ja pää löytää uhkakuvia kaikkialta. Riippuu vähän tilanteesta sitten mikä uhkakuva tulee dominoivaksi, mieli skannaa mahdollisia (teoreettisia) uhkia ja tarttuu yleensä siihen ensimmäiseen mieleen tulevaan. 

Ahdistuksen lauetessa fyysinen väsymys ja henkinen uupumus tulevat pintaan. Tekee mieli nukkua ja olla rauhassa kotona ilman mitään erityistä puuhaa. Siitä palautuakseni tarvitsen todella selkeän ja yksinkertaisen rutiinin ilman sen isompaa altistumista maailman "kaaokselle". 

Vierailija kirjoitti:

Akuutti ahdistuskohtaus tuntuu siltä, että suonissa alkaa virrata jäävettä ja koko keho kihelmöi. Päässä yksi ajatus (se ahdistava) tulee hyökyaallon lailla ja koko maailma ympärillä muuttuu "mustaksi", vähän kuin eläisi kauhuelokuvan uhkaavaa maailmaa. Se on jonkinlainen sisäinen paniikkikohtaus, siis ilman suoria ulospäin näkyviä fyysisiä tai toiminnallisia oireita. 

Pitkittyneessä ahdistuksessa ahdistuksen kohde vaihtelee. Olo on hyvin huolestunut ilman selkeää syytä tai kohdetta ja pää löytää uhkakuvia kaikkialta. Riippuu vähän tilanteesta sitten mikä uhkakuva tulee dominoivaksi, mieli skannaa mahdollisia (teoreettisia) uhkia ja tarttuu yleensä siihen ensimmäiseen mieleen tulevaan. 

Ahdistuksen lauetessa fyysinen väsymys ja henkinen uupumus tulevat pintaan. Tekee mieli nukkua ja olla rauhassa kotona ilman mitään erityistä puuhaa. Siitä palautuakseni tarvitsen todella selkeän ja yksinkertaisen rutiinin ilman sen isompaa altistumista maailman "kaaokselle". 

Onko sulla perhettä? Miten he reagoivat olojesi vaihteluun?