Millaisia oireita sinulle tulee kun ylivirittynyt hermosto rauhoittuu?

Mulla auttaa kierrosten laskuun kaikista parhaiten metsäkävely. Mikään muu ei toimi yhtä hyvin. Arjessa en räplää puhelinta koko aikaa, en kuuntele äänikirjoja lenkillä tai musiikkia junassa. Katson ikkunasta ulos ja annan mielen levätä.

Millaisia oireita sulle ap aiheuttaa peräsuolen laskeuma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Lepohan siihen auttaa, hidastaminen.

Ettei enää ylläpidä ylivireyttä.

Mutta mikä on kenellekin lepoa ja mikä aktivoivaa, voi vaihdella. Mutta pl. töissäkäynti kaikki arkimenot minimiin. Sosiaaliset suhteet usein palauttaa JOS ne on aidosti läheisiä ja saa olla mitä on ilman skarppaamista. Sellaista menoa ehkä viikonloppuun; hyvää seuraa. Jos sauna,uinti,kävely, lukeminen rentouttaa ja irrottaa arjesta niin sitä.

Velvollisuudet minimiin.

Kiireettömyyttä arkiaikatauluun.

Tällainen elämäntavaksi, niin alkaa jossain vaiheessa palautua.

Kuulostaa stressaavalta tehdä töitä tuollaisen eteen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akuutti ahdistuskohtaus tuntuu siltä, että suonissa alkaa virrata jäävettä ja koko keho kihelmöi. Päässä yksi ajatus (se ahdistava) tulee hyökyaallon lailla ja koko maailma ympärillä muuttuu "mustaksi", vähän kuin eläisi kauhuelokuvan uhkaavaa maailmaa. Se on jonkinlainen sisäinen paniikkikohtaus, siis ilman suoria ulospäin näkyviä fyysisiä tai toiminnallisia oireita. 

Pitkittyneessä ahdistuksessa ahdistuksen kohde vaihtelee. Olo on hyvin huolestunut ilman selkeää syytä tai kohdetta ja pää löytää uhkakuvia kaikkialta. Riippuu vähän tilanteesta sitten mikä uhkakuva tulee dominoivaksi, mieli skannaa mahdollisia (teoreettisia) uhkia ja tarttuu yleensä siihen ensimmäiseen mieleen tulevaan. 

Ahdistuksen lauetessa fyysinen väsymys ja henkinen uupumus tulevat pintaan. Tekee mieli nukkua ja olla rauhassa kotona ilman mitään erityistä puuhaa. Siitä palautuakseni tarvitsen todella selkeän ja yksinkertaisen rutiinin ilman sen isompaa altistumista maailman "kaaokselle". 

Onko sulla perhettä? Miten he reagoivat olojesi vaihteluun?

Puoliso minulla on, ei lapsia. Hän ja muut läheiseni (veli, sisko ja vanhempani, sekä pari läheisintä ystävää) tietävät ahdistushäiriöstäni, joka on diagnosoitu teini-ikäisenä jo vuosikymmeniä sitten. He ovat ymmärtäväisiä, tietävät myös ettei mulle sinällään mitään kauheaa tapahdu, eli ettei tarvitse sinällään olla huolissaan mun puolestani (en joudu sairaalakuntoon tai tee mitään itselleni) vaikka olenkin aika sekaisin. Tietävät, että minulla on sekä terapeutti että hoitava psykiatri, joihin voin olla yhteydessä heti jos tarve vaatii. Toisaalta tietävät, etteivät he voi asiaa korjata, eivätkä yritäkään sitä. Aluksi se vei aikaa ja paljon keskustelua, etten odota (tai edes halua) heidän pyrkivän ratkaisemaan tätä haastettani tai ottamaan sitä omille harteilleen, sillä he eivät pysty tätä ratkaisemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Mulla helpotti kun aloin tietoisesti hidastamaan tahtia aina kun huomasin että teen kiireellä. En tiedä osaanko tätä selittää, mutta yritän kuitenkin.  Eli aina kun huomaan, että suoritan jotain asiaa, vaikka ihan hampaanpesu tai kasvoivoiteen levitys ja teen sitä kiireellä, kovin otteen tms niin pysähdyn heti ja sitten alan jatkamaan sitä hitaammin. Hengittelen rauhassa, muistutan itseäni että ei ole stressitilanne vaan voin tehdä tämän asian ihan rauhassa. Hermosto on ollut pitkään niin ylivirittynyt, että ihan kaikki nuo arkisetkin asiat olen tottunut tekemään kuin joku suunnilleen uhkaisi aseella vieressä että pakko suoriutua mahdollisimman nopeaan. Hitaastihan tämä etenee mutta edistystä on tapahtunut paljon, ja esim tuo edellä kuvattu totaalinen väsymys on jo loppunut. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin esim imuroida ja käydä kävelyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Mulla helpotti kun aloin tietoisesti hidastamaan tahtia aina kun huomasin että teen kiireellä. En tiedä osaanko tätä selittää, mutta yritän kuitenkin.  Eli aina kun huomaan, että suoritan jotain asiaa, vaikka ihan hampaanpesu tai kasvoivoiteen levitys ja teen sitä kiireellä, kovin otteen tms niin pysähdyn heti ja sitten alan jatkamaan sitä hitaammin. Hengittelen rauhassa, muistutan itseäni että ei ole stressitilanne vaan voin tehdä tämän asian ihan rauhassa. Hermosto on ollut pitkään niin ylivirittynyt, että ihan kaikki nuo arkisetkin asiat olen tottunut tekemään kuin joku suunnilleen uhkaisi aseella vieressä että pakko suoriutua mahdollisimman nopeaan. Hitaastihan tämä etenee mutta edistystä on tapahtunut paljon, ja esim tuo edellä kuvattu totaalinen väsymys on jo loppunut. Nyt jaksan työpäivän jälkeenkin esim imuroida ja käydä kävelyllä. 

Tämä auttaa kyllä itseänikin ja samoin se, etten kuormita itseäni ulkopuolisella ärsyketulvalla (uutiset, sos.media, yms.). Rauhalliset luontoäänet (esim. sateen ropinan kuunteleminen) rauhoittaa mieltä ja syvähengitys tai rauhallinen venyttely rentouttavat kehoa. 

Pidemmän stressijakson lauetessa mulle iskee usein huuliherpes. Se tulee ihan siis stressistä.

Sitten tietenkin nukkuminen - ja sellainen jännä piittaamattomuus. On jano, en jaksa juoda, jne. En avaa postia. En vastaa puhelimeen. En vastaa viesteihin. En lue sähköpostia. En jaksa jutella. En käy kaupassa, yritän syödä kaapinjämiä jos on paha nälkä.

Nukkumatti tuo unipölyä silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Tää ei ole vastaus mitä toivoit, mutta mä sain uupumuksen päälle syövän. Mun elimistö ei vaan kestänyt enää sitä pinnistelyä/ahdistusta/stressiä. Olin yksinhuoltaja, enkä voinut vaan alkaa nukkumaan. Hain kyllä rauhallisemman työn, mistä todella tykkäsin aiemman tilalle yms. Tein sellaisia korjausliikkeitä, mitä pystyin. Se oli kai liian vähän ja liian myöhään. 

Sairastuin ja hoidot veivät vuoden, mikä stressasi lisää. Määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä on nyt mennyt jo muutamia vuosia, koska mikään ei auta tähän väsymykseen. 2 vuoteen en tehnyt oikein mitään muuta kuin lepäsin ja vähän ulkoilin. Sitten aloin hiukan harrastamaan, että mieliala nousisi. Välillä olen siitäkin uupunut tai joskus ylivirittynyt, mihin suuntaan nyt milloinkin heittää. Täältä on tosi iso homma kaivautua ulos. Ja sitä pitää tehdä tosi hitaasti näköjään.

Jos pystyt nukkumaan ( minä en) niin hyviin yöuniin kannattaa satsata ja siihen, että teet jotain mieluista joka viikko. Huolipäiväkirjan pitäminen auttaa, jos ajatukset kiertää päässä kehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Nukkuminen auttaa tietysti pahimpaan. Televisio ja luuri kiinni koko illaksi, verhot kiinni, valot hämäräksi, ja nukkumaan heti kun alkaa nukuttaa. Toinen aika hyvä konsti on käydä jossain paikassa missä ei ole käynyt. Naapurikaupunkiin  vaikka ihan päiväreisu tai viikonloppu. Siitä saa piristystä ja virikettä kun joutuu käyttämään aistejaan erilailla kuin normaaliarkena jolloin useimmiten mennään automaattiohjauksella. Kannattaa kokeilla.

Mulla ei ole voimia tollaiseen. Yhtä hyvin voisi suositella matkaa ulkoavaruuteen.

Olen niin uupunut.

Miten kauan teillä on kestänyt se " nukkumisvaihe"? Onko muita, joilla se ois kestänyt vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä teillä muilla on auttanut tällaiseen uupumukseen? Itselläni ei ole mahdollisuutta minkään sapattivuoden viettoon, joten tarvitsisin vinkkejä ihan tavalliseen arkeen. ;-) 

Nukkuminen auttaa tietysti pahimpaan. Televisio ja luuri kiinni koko illaksi, verhot kiinni, valot hämäräksi, ja nukkumaan heti kun alkaa nukuttaa. Toinen aika hyvä konsti on käydä jossain paikassa missä ei ole käynyt. Naapurikaupunkiin  vaikka ihan päiväreisu tai viikonloppu. Siitä saa piristystä ja virikettä kun joutuu käyttämään aistejaan erilailla kuin normaaliarkena jolloin useimmiten mennään automaattiohjauksella. Kannattaa kokeilla.

Mulla ei ole voimia tollaiseen. Yhtä hyvin voisi suositella matkaa ulkoavaruuteen.

Olen niin uupunut.

Saanko kysyä millaiset asiat sinua uuvuttaa? Onko sinullakin sama, että kun ei pysty taistella eikä paeta niin lamaantuu täysin.

Kun sekunnin viikossa pystyn hengittämään, ja saan hetkellisen turvallisuudentunteen, niin alan haukotella ja vatsa kurista, eli huomaan että mulla on kamala nälkä. En tunnista mitään tunteita yleensä.

Kiitos fiksusta ketjusta.

Jaoin itselleni, luen 

myöhemmin käyttäjä-

kommentit. E

Up

Lisää kokemuksia?