Miksi noita erityislapsia on nykyään lähes joka toisella?

"Mistä te tiedätte, onko teidän tuttavapiirissänne erityislapsia vai ei? Esim. meidän lapsestamme suurin osa ei tiedä, että hänellä on ADHD. Olemme kertoneet asiasta vain lähimmille."



Kyllä sen yleensä huomaa ainakin neurologisten ja neuropsykiatristen ongelmien suhteen. Perusperiaatehan on, että mitään ei tule dianosoida, jollei siitä ole merkittävää haittaa. Ja kun haitta on merkittävä, sen kyllä huomaa. Oma lukunsa ovat ne tapaukset, jossa normaalille lapselle on taisteltu diagnoosi vanhepien toivomuksesta. Niitäkin tulee vastaan aina silloin tällöin. Mutta "todelliset" erityislapset erottaa kyllä.



Ja mistä erotan? Käytöksestä. Neurologinen/neuropsykiatrinen ongelma, josta on merkittävää haitaa, näkyy kyllä. Ei sitä mitenkään tarvitse kertoa.



Terveisin 2 erityislapsen äiti

Meillä oli kolmasluokkalaisen pojan kaveri viikonloppuna yökylässä. Ei ole erityislapsi, mutta ei se osannut itse kaakaotakaan tehdä ja äitinsä touhotti mulle etukäteen, että "Nico-Petterille" pitää muistaa sanoa illalla, että käy pissalla ennen nukkumaan menoa. Kolmasluokkalaiselle!!

ei ole enää pelkkä vilkas lapsi vaan sille on olemassa joku virallinen syy miksi on vilkas. Tai sitten vastaavasti epäsosiaalinen.



Näihin asioihin kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota.

Ja lisäksi lapsikuolleisuus on vähentynyt, mikä tarkoittaa myös useamman vammaisen selviintymistä.

Meinasin vastata tähän viestiin, mutta en taidakaan kommentoida sen enempää.

Kuulostaa siltä että ap ja ensimmäinen vastaaja ovat erityisaikuisia. Mutta onnittelut teille! Olette juuri voittaneet ensimmäisen palkinnon!

Ystävä- ja tuttavapiirissämme ei ole kenelläkään. Lasten pk-ryhmissä on ollut yhteensä yksi.



Mutta totta on, että erityislapsia on nykyään. Oli ennenkin, mutta ei osattu diagnosoida, ei osattu auttaakaan yhtä hyvin kuin nykyään.

eli aines huononee, ns. sekundakappaleita syntyy yhä enemmän.

Ennen oli vain vammaisia ja synnytyksessä vammautuneita. Mitä nämä nykyajan "erityislapset" oikein ovat ja mistä niitä niin paljon riittää?

Ai jaa, ei siis ennen ollut pitkäaikaissairaita, tai käytöshäiriöisiä lapsia ollenkaan? Oliko tämä Porvoossa?

Meinasin vastata tähän viestiin, mutta en taidakaan kommentoida sen enempää.

Kuulostaa siltä että ap ja ensimmäinen vastaaja ovat erityisaikuisia. Mutta onnittelut teille! Olette juuri voittaneet ensimmäisen palkinnon!

Tutkitaa ja daidnosoidaan eikä laiteta kaikkia normaaleista poikkeavia suoraan laitokseen pois katseilta ja uutta putkeen. Näin karkeasti sanottuna.



Vaikka kyllä niitä jo vähän liikaakin tutkitaan, kaikilla vähänkin vilkkaammilla ja liikkuvaisemmilla lapsilla on pakko olla kuuluisa The AdHd.

Meinasin vastata tähän viestiin, mutta en taidakaan kommentoida sen enempää.

Kuulostaa siltä että ap ja ensimmäinen vastaaja ovat erityisaikuisia. Mutta onnittelut teille! Olette juuri voittaneet ensimmäisen palkinnon!

Just. On ihan yleisesti tiedetty tosiasia, että kaikkia lääkkeitä ei saa syödä raskausaikana jne.

Mutta onhan tämä tietysti väärä foorumi noin vaikeaan kysymykseen. Eihän palstamamma voi tietää tuollaista!

ja laiskoja lapsia. Siinä sai sitten lapsi syyttää ihan itseään, jos lukeminen ei sujunut, jos ei oppinut puhumaan tai muuten elämä oli hankalaa.



Meillä on suku täynnä näitä paukapäitä, joita on vuosikaudet itketetty kansakoulussa, rangaistu ja mitätöity, kunnes moni on saanut aikuisena diagnoosin. Osa on ollut lapsesta asti vakuuttuneita siitä, että ovat niin huonoja, ettei heidän kannata mitään yrittääkään.



Siksi meidän lapsemme on viety heti tutkimuksiin, kun näytti että hänelle monet asiat on poikkeuksellisen vaikeita. Minä en pelkää diagnoosia enkä sitä mitä ap:n kaltaiset ihmiset ajattelevat. Pelkään sitä, millainen elämä lapselleni tulee, jos hän ei saa ajoissa tukea, tietoa ja apua.

Meillä oli kolmasluokkalaisen pojan kaveri viikonloppuna yökylässä. Ei ole erityislapsi, mutta ei se osannut itse kaakaotakaan tehdä ja äitinsä touhotti mulle etukäteen, että "Nico-Petterille" pitää muistaa sanoa illalla, että käy pissalla ennen nukkumaan menoa. Kolmasluokkalaiselle!!

Erityislapsi on termi joka pitää sisällään laajankirjon oireistoja. E-lapsen otsassa ei ole leimaa että hän on erityinen sekös joitakin ihmisiä tuntuu harmittavan. Jos ei näy ulospäin niin ei lapsella mitään ongelmaa ole vaan se on kasvatuksen tulos.

Mitäköhän oikeen kirjoitin. Siis diagnosoidaan, piti kirjoittamani :D



Ihan sama, hyvää joulua!



-10-

Ennen oli vain vammaisia ja synnytyksessä vammautuneita. Mitä nämä nykyajan "erityislapset" oikein ovat ja mistä niitä niin paljon riittää?

Ai jaa, ei siis ennen ollut pitkäaikaissairaita, tai käytöshäiriöisiä lapsia ollenkaan? Oliko tämä Porvoossa?

Ja sairaat pantiin laitokseen, ne oli siis termin vammaisia alla.

ole tavanomaista enemmän, mutta muuten tiedän että on.



Varmasti yhä sairaammat ihmiset saavat lapsia ja lisäksi nykyinen lasten saama informaatiotulva on liian suuri. Pienet aivot eivät ole vielä kehittyneet vastaanottamaan ja käsittelemään kaikkea. Lapsille harrastusten lisäksi riittävästi lepoa ja kasvurauhaa. Sitten noita asioita tutkitaan, pyritään ajoissa niihin puuttumaan myös.

lisäksi, vrt. äidit sairaampia ja raskauden aikana enemmän ongelmia: verenpainetta, diabetesta, ylipainoa, riskiraskauksia muiden perussairauksien tai lääkitysten vuoksi...

Lapsi ei pysty käsittelemään tätä hektistä yhteiskuntaa ja ylikuormittuu. Liika tv:n katselu, pelikonsolit jne. aiheuttaa lapsen ylivilkkautta niille jotka ovat sille alttiita muutenkin.



Lapset eivät enää leiki niin paljon ulkona muiden lasten kanssa joka tarkoittaa ettei sosiaaliset taidot esim. ongelmaratkaisukyky kehity niinkuin ennen.



Vanhemmat ratkaisevat ja silottavat lasten ongelmia liiaksi. Lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta enää mistään, ei edes omasta käytöksestä. Jos käytös on huonoa, vanhemmat hakee diagnoosin eli oikeutuksen huonoon käytökseen.



Liian suuret ryhmäkoot päiväkodeissa. Liian pitkät päivät meluisissa ryhmissä. Monenkaan lapsen pää ei kestä tätä.



Vanhempien itsekkyys,"minulla on oikeus" kuuluu monen vanhemman suusta mutta entä lasten oikeudet?



Siirretään kasvatusvastuuta koululle ja päiväkteihin joissa sitä ei kyetä tekemään isojen ryhmäkokojen vuoksi.



Unohdetaan että se lapsi on hetken pieni ja panostetaan materiaaliin ajan antamisen sijaan.



Tässä muutamia syitä suureen erityislasten määrään.

Kiitämme hyvää onneamme ja olemme tyytyväisiä, kun näyttäisi siltä että ihan normaalit lapset saimme. Mutta kyllä tämä alkaa tuntua jo epänormaalilta. Huomaan joskus yrittäväni löytää vikaa vaikka väkisin. Pitäähän nyt joku oppimishäiriö tai edes allergia olla.

Lapsi ei pysty käsittelemään tätä hektistä yhteiskuntaa ja ylikuormittuu. Liika tv:n katselu, pelikonsolit jne. aiheuttaa lapsen ylivilkkautta niille jotka ovat sille alttiita muutenkin.

Lapset eivät enää leiki niin paljon ulkona muiden lasten kanssa joka tarkoittaa ettei sosiaaliset taidot esim. ongelmaratkaisukyky kehity niinkuin ennen.

Vanhemmat ratkaisevat ja silottavat lasten ongelmia liiaksi. Lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta enää mistään, ei edes omasta käytöksestä. Jos käytös on huonoa, vanhemmat hakee diagnoosin eli oikeutuksen huonoon käytökseen.

Liian suuret ryhmäkoot päiväkodeissa. Liian pitkät päivät meluisissa ryhmissä. Monenkaan lapsen pää ei kestä tätä.

Vanhempien itsekkyys,"minulla on oikeus" kuuluu monen vanhemman suusta mutta entä lasten oikeudet?

Siirretään kasvatusvastuuta koululle ja päiväkteihin joissa sitä ei kyetä tekemään isojen ryhmäkokojen vuoksi.

Unohdetaan että se lapsi on hetken pieni ja panostetaan materiaaliin ajan antamisen sijaan.

Tässä muutamia syitä suureen erityislasten määrään.

mutta huono käytös ei tarkoita samaa, kuin erityislapsi. Kaikki erityislapset eivät myöskään käyttäydy huonosti...