Miksi noita erityislapsia on nykyään lähes joka toisella?

Meillä oli kolmasluokkalaisen pojan kaveri viikonloppuna yökylässä. Ei ole erityislapsi, mutta ei se osannut itse kaakaotakaan tehdä ja äitinsä touhotti mulle etukäteen, että "Nico-Petterille" pitää muistaa sanoa illalla, että käy pissalla ennen nukkumaan menoa. Kolmasluokkalaiselle!!

Nico-petterillä on ollut yökasteluongelma?

Ja häntä pitää tosiaan muistuttaa siitä!?

meidän erityislapsemme ei sovi mihinkään muottiin. Ja tuntuu muutenkin,että erityislapsella tarkoitetaan vain ja ainoastaan adhd-lapsia ja muista ylivilkkaushäiriöistä kärsiviä lapsia.

Syytä ei tiedetä, eikä koskaan selville saadakaan, sitä perimmäistä, joka meidän lapselle aiheutti vamman.

esim adhd: monesti takana hermoston häiriö aivoissa, ihan syntymästä. suoria yhteyksiä on tutkittu paljon, joitain prosentteja enemmän adhd:ta on tupakoivien tai ylilhavien äitien lapsilla sekä usein synnytyksessä aiheutunut hetkellinen hapensaannin puute.

näitähän ei näy ei tiedetä ennen kuin lapsi kasvaa ja kehittyy.

ennen joutuivat syrjityksi. Nykyään saavat sitä apua, mitä tarvitsevat diagnoosien myötä ja pääsevät toimimaan niin kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet.

sulata sitä, että jokainen meistä on erilainen.

Miksi ihmeessä 20% lapsista on kielen kehityksen häiriöitä? Siis 20%?! Eikö voitaisi puhua häiriön sijaan jo jostain muusta ominaisuudesta?

Sama muiden käytös- yms. tarkkaavaisuushäiriöiden kanssa. Eikö niiden yleisyys jo kerro, että kyseessä on ihmisluonteelle ominainen luonteenpiirre eikä mikään vika?

Itsellä tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi ja lapsen tulevaisuus pelottaa kyllä. Lapsi on älykäs, empaattinen, ihana, sosiaalinen (hyvin paljon kavereita), tulee toimeen aikuisten ja lasten kanssa, osaa käyttäytyä hyvin jne.

Koti-olot on meillä vakaat, ruoka terveellistä, unirytmi säännöllinen, on ulkoilua päivittäin ja vapaa-aikaa perheen kesken. Ei harrastuksia, eikä muitakaan ylimääräisiä rasitteita, tv: tä kohtuudella jne.

Lapsella on kaikki ok kun perusasiat on kunnossa ja olosuhteet oikeast. Suomalainen koulu- ja päiväkotikulttuuri vain sattuu olemaan sellainen, että jokaisen lapsen on osattava asettua tiettyyn muottiin, yksilöllisyyttä ei sallita. Tämän vuoksi meidän lapsella on dg ja tutkimukset takana. Siksi, että ilman sitä lapsi ei saa sitä huomiota mitä hän tarvitsee pärjätäkseen tietyissä tilanteissa ja ryhmissä.

Me vanhemmat emme tarvitse diagnoosia lapselle eikä lapsi itsekään. Yhteiskunta tarvitsee eikä se ole meidän syymme.

Juuri näin. Nyt lapsi, joka ei solahda siihen käyrän keskikohdalle luokitellaan ongelmaiseksi. Kyllähän 20% prosenttia on suuri luku, poikkeus mielestäni voisi olla 0-5% luokkaa. Meillä ei ole aikaa eikä halua tehdä asioita niin, että erilaisuutta suvaittaisiin.

-ympäristömyrkyt ja kemikaalit (näitä on kaikkialla, vaatteissa, astioissa jne)

-ravintoainepuutokset (esim. liian vähän d-vitamiinia sikiöaikana)

-ruokavalion muuttuminen (jalostettu ruoka, hedelmät poimitaan raakoina ja kypsytetään tukkujen varastoissa, vähäinen kalan syönti, lisä- ja säilöntäaineet jne)

-yhteiskunnan muuttuneet vaatimukset (osattava entistä enemmän yhä nuorempana, lapset eivät saa olla lapsia)

-geeniperimän huonontuminen

äiti ja isä olivat läsnä, ja vapaa-aika vietettiin ulkona leikkien. Ja tekemistä keksien. Nykyään tietokoneet ja videot yms. kasvattavat lapsia. Ja onhan se tutkittukin, että liika television tai pelikonsolin ääressä istuminen aiheuttaa ylivilkkautta yms. Nykyajan lapset käyvät koko ajan ylikierroksilla.

meillä on kaksi :)



meillä autistisia. Googlaa autismin kirjo.

....KOSKA köyhät ja tyhmät lisääntyvät eniten.

Molemmat erityislapset kärsivät synnytyksessä hapenpuutteesta, toinen syntyi tummansinisenä.



Vanhimman lapsen synnytyksessä kätilö toimi ammattitaitoisesti eikä mitenkään olisi voinut estää sitä, että lapsen kallon luut painuivat hetkeksi kasaan, hapetus ja sydänäänet laskivat.



Komannen lapsen synnytyksessä kätilö olisi ammattitaidollaan voinut estää lapsen hapenpuutteen mikäli olisi halunnut. Mutta hän päätti, että minun tulee ponnistaa jumiin jäänyt, kokooni suhteettoman suuri vauva ulos ilman apua. Kannustuksesi hän hakkui minua niin, että opiskelijat olivat hädissään vieressä. Lääkäri tuli onneksi katsomaan tilannetta johon puuttui ja sininen vauva saatiin kiskottua ulos.



Ne kaksi joilla ei ollut hapenpuutetta, ovat täysin normaalisti kehittyneitä, ilman keskittymishäiriöitä, kouristuksia ym.



Aina ei voi valita eikä edes joka kerta....

eikä tarvitsekkaan olla. Tosiasia kuitenkin on että jos ennen luokassa oli se yksi häirikkö, niitä on nykyään todella monta!



Meidänkin esikouluryhmässä jossa on 11 lasta, 4 lapsista on keskittymishäiriöisiä. Kaikkien perheolosuhtet on vahintääkin epämääräiset. En tiedä onko lapsilla diagnoosia vai mistä on kyse, mutta häiriköivät metelöimällä ja lyömällä kaikkia.



asiaan on puututtu monesti mutta sillä ei ole vaikutusta. Lapset ovat kodeista joissa elektroniikka on heitä kasvattanut pienestä pitäen... viimeksi kuulin kun lapset kyselivät voiko oikeasti tapahtua sellasita kuin Harry Potterissa?!



Kuka eskari-ikäinen saa katsoa Harry Potteria? Ainakin jokainen heistä neljästä, muut eivät olleet kuulleetkaan koko tyypistä.



Opettajt ovat kouluissa pulassa näiden häiriköiden kanssa, muutaman kanssa pärjää mutta kun kun 30 oppilaan luokassa on 7 häirikköä joita ei saa edes luokasta poistaa ollaan pulassa.



Ja ei se ole mikään tosiasia että esim. adhd tms muita tarkkaavaisuushäiriöisiä hoidettaisiin kotona hyvin. Monien lasten suurimmat ongelmat saataisiin pois jos vanhemmat osaisi hoitaa näitä lapsia paremmin,mutta annetaan vain riehua ja istua päivät tv:n ääressä.. ei tietenkään kaikki mutta useat.



Ja kummallista kyllä, suuri osa näistä ongelmalapsista tulee tietynlaisista perheistä. Niin se vaan on.

että ennen vanhemmat olivat läsnä ja lapset leikkivät punaposkisina ulkona reipashenkisiä pihaleikkejä tai korkeintaan pelasivat sisällä lautapelejä vanhempien kanssa takkatulen loimussa..ennen lapset olivat paljon enemmän ja nykyistä nuorempina yksin kotona, vanhemmat olivat aina töissä, maaseudulla ulkotöissä tai navetassa, kaupungissa muissa töissä. Lapset saivat pärjätä ennen hyvin paljon omin nokkineen, milloinkaan ennen lapsia ei ole hoidettu niin hyvin kuin nykyään, noin keskimäärin

Hakemalla haetetaan syitä ja diagnooseja. Aikuiset itse jauhavat lastensa adhd:sta tai oppimishäiriöistä, tietämättä todella mistä puhuvat. Opettajat komppaavat.



Lapset maksavat kallista hintaa terveytensä (mielenterveytensä) kustannuksella aikuisten virheistä. Olen YK:n lausuman kannalla, suomessa syötetään liikaa psyykelääkkeitä lapsille.

Hakemalla haetetaan syitä ja diagnooseja. Aikuiset itse jauhavat lastensa adhd:sta tai oppimishäiriöistä, tietämättä todella mistä puhuvat. Opettajat komppaavat.

Lapset maksavat kallista hintaa terveytensä (mielenterveytensä) kustannuksella aikuisten virheistä. Olen YK:n lausuman kannalla, suomessa syötetään liikaa psyykelääkkeitä lapsille.

Pitääkähän kaikille sote-tädeille riittää töitä. Massiivinen koneisto täytyy pitää pyörimässä ja diagnoosirajaa on laskettu sitä mukaan kun ikäluokat ovat pienentyneet eikä muuten riittäisi tarpeeksi "hoidettavia".

jna hän on suuna päänä vaahtoamassa ja leimaamassa muiden lapsia erityislapsiksi. Eli kivi omassa kengässä painaa parhaiten.

älkää nyt sekoittako häiriköitä ja erityislapsia! Kun olin opettajana, mulla oli luokassa 3 erityislasta. Yksi oli häiriköinyt, koska oli saanut häirikön leiman. Se saatiin loppumaan, koska en antanut sen kuvitella olevansa häirikkö, vaan ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin muutkin. Kahdesta muusta ei tasan tarkkaan kukaan olisi arvannut, että ovat erityislapsia. Luokalla oli kyllä muita häiriköitä. Ihan tavallisia lapsia, joilla oli monet taidot hukassa.



Oikeasti erityislapsen diagnoosia ei ole helppo saada. Usein se edeltää hankaluuksia pitkän aikaa, tappelua ja taistelua päättävien tahojen kanssa, pitkiä tutkimusjaksoja ja sitten kenties diagnoosin.



Se on ihan eri asia, että vanhemmat itse selittelee tai päiväkodin henkilökunta tai opettajat, että tämä XX on varmaan erityislapsi, kun se on niin hankala. Joskus voikin olla, mutta usein ei.



Ne on kaksi ihan eri asiaa. Ongelmalapsi ei ole erityislapsi eikä erityislapsi ole yleensä ongelmalapsi, koska kun tiedetään mistä erityisyys johtuu ja miten se ilmenee, asian kanssa pystytään toimimaan hyvin, ihan "normaalissakin" ryhmässä...



Ja ei, mulla ei ole itsellä erityislapsia, vaikka yhdellä neljästä motorisia haasteita. Ja osalla ollut/ on allergioita. Niillä ei ole mitään tekemistä erityislapseuden kanssa.