Jokainen lyödään lyttyyn joskus ja ei
silti luovuta tai tapa muita. Asennekasvatusta, että vaikeuksien kautta voittoon.
Ei pieni vauvakaan maahan kaaduttuaan siihen jää parkumaan, ylös vaan ja uutta yritystä!
Muita latteuksia, se mikä ei tapa, vahvistaa. Totta se on. Ihmisestä tulee vahvempi.
Kommentit (39)
pitäisi olle henkistä kapasiteettia hakea apua
Kannustakaa ja kehukaa lapsianne, hyvä itsetunto
Puuttukaa jo hiekkalaatikolla kaverin muksimiseen. Oppivat erottamaan oikean ja väärän. Sieltä se lähtee
Liian usein näkee kun äidit vain juoruuvat hiekkiksella ja ipanat muksivat toisiaan lapiolla päähän ja sille vain nauretaan
Siis kyllä, kaikki lyödään lyttyyn joskus, mutta se on vähän eri asia,jos ihmistä kiusataan ja nöyryytetään vuosikausia! Se on vähän eri asia, voi apua, miten mä edes kommentoin sulle, koska tuskin menee jakeluun millään tasolla :(
Se ottaa terveen aikuisen psyyken ja sieltä käsin viisastelee mihin jollain kiusatulla seiskaluokkalaisella pitäisi olla henkistä kapasiteettia. Ja kerropas muuten miten se henkinen kapasiteetti ihmiselle ilmestyy? Annetaanko kaikille sama automaattiannos henkistä kapasiteettia ja missä iässä se tapahtuu? Ja osa sitten vaan päättää että ei mua huvita käyttää tätä henkistä kapasiteettia vaikka elämää on yhtä helvettiä?
teidän tekemisiin ei saisi puuttua? Se aihe johon ei saa kajota. "Teen kaiken niin hyvin kuin osaan"
On se tutkimuksissakin todettu että monet mielisairaudet juontavat lapsuudeta ja lapsi-äiti suhteesta. Fakta, vastuuta vain omista lapsista. Kyllä lapsi on ympäristönsä kasvatti ja olosuhteiden
Vauvasta asti hoetaan että "olet niin mahdoton, äiti ei jaksa", "tyhmä olet!", "susta ei ole mihinkään" jne. Siitä on hyvä lähteä ulos maailmaan vertaisryhmiin alkaen päiväkodeista jatkuen koulumaailmaan: nämä lytätyt lapset on ne jotka kiusaa tai joita kiusataan.
se lähtee jo ihan pienestä. Kehut, kannustus, vastavuoroisuus.
Vanhempi voi olla kotona, ei ole läsnä=lapsi yksin.
ei se mistään ilmesty, se RAKENNETAAN pienestä pitäen. Kehuilla, kannustuksella, olemalla läsnä lapsen elämässä.
Että mistä sitä henkistä kapasiteettia automaattisesti "pitäisi" olla. Kuten ap edellyttää.
t. 5
jos on vaikeeta, siitä tie vain ylöspäin. Jos ei koe tuskaa, ei tiedä mitä ilo on.
Se ei aina riitä, että vanhemmat miten yrittävät tukea ja auttaa lasta rakentamaan tervettä itseluottamusta. Osa meistä vaan on heikompia ihan luonnostaan. Ja sitten kun tätä potkitaan päähän jatkuvasti koulussa, ja edes ne aikuiset ei saa tätä millään loppumaan, niin totta ihmeessä alkaa vaikuttamaan psyykeen.
Joo osa pärjää ja jaksaa, mutta ne heikommat ei. Jouduin seuraamaan vierestä naapurin perhettä, jossa poika oli viimeisen päälle koulukiusattu. Oikeasti pelotti, että kaveri vetää itsensä hirteen joku päivä. Ja kuule vanhemmat yritti, ihan takuulla.
Mutta hei. Te olette täydellisiä äitejä. Te pystytte suojaamaan lapsianne kaikilta kolhuilta ja heistä kasvaa vastuuntuntoisia ja terveitä aikuisia. Se on varmasti ihanaa olla noin perhanan itseriittoinen ja sokea.
Että tyhjät tynnyrit kumisee eniten. Eli esim. ap.
Lähtökohdat voivat ihmisellä olla vaikka kuinka hyvät, ja lapsi olla tasapainoinen jne. mutta jos joutuu tunnevammaisten julmien kiusaajien kynsiin, niin tulevaisuuden suunta voi valitettavasti muuttua hyvin surullisesti. Jotkut selviytyy paremmin, jotkut ei.
Kiusaajat kuriin! Todella tuntuvat rangaistukset kiusaajille! Ei enää yhtään hyväksytä kiusaamista! Olisi aivan oikein, että kiusaajat erotettaisiin koulusta tai työstä, mutta nykyäänhän toimitaan aivan toisin -kiusattu joutuu väistymään, ja julma sadistinen kiusaaja senkun jatkaa porskuttamista ja löytää kyllä uudet uhrit. Se on niin totaalisen väärin!
Johan sitä kasvatusoppaat sanoo, että lapset pitää kasvattaa myös pettymyksiin, aina ei saa mitä haluaa, eikä tie ole silkoinen.
Jos ei ole kolauksia elämässään, niin toki pienet koulukiusaamiset on maailmanloppu ja massamurhien alku...
Kun ei ole kyse pienestä kiusaamisesta? Kun lähes kaikki ikätoverit on ottaneet tehtäväkseen osoittaa, että sinulla ei ole oikeutta elää? Miten meinaat saada lapsesi kestämään?
Johan sitä kasvatusoppaat sanoo, että lapset pitää kasvattaa myös pettymyksiin, aina ei saa mitä haluaa, eikä tie ole silkoinen.
Jos ei ole kolauksia elämässään, niin toki pienet koulukiusaamiset on maailmanloppu ja massamurhien alku...
kirjoitit kuin minun lapsuudenperheestäni :(
Meni pitkään toipua siitä ja kehittyä edes joten kuten toimivaksi yksilöksi. Vieläkin olen arka ja minusta tuntuu ettei minulla ole "oikeutta" olla ja toimia niin kuin muilla
Niin että jos lapsi ei suoriudu yhdeksän vuoden koulukiusaamisputkesta, sitä ei ole kasvatettu PETTYMYKSIIN.
Ihanko oikeasti joku aikuinen ihminen on sitä mieltä, että lasten pitäisi sietää "pieniä koulukiusaamisia" kolauksina elämässä. Tekisi mieleni itkeä ja todellakin tuntuu ettei tässä ole toivoa kun näitä lukee.
Niin että jos lapsi ei suoriudu yhdeksän vuoden koulukiusaamisputkesta, sitä ei ole kasvatettu PETTYMYKSIIN.
Ihanko oikeasti joku aikuinen ihminen on sitä mieltä, että lasten pitäisi sietää "pieniä koulukiusaamisia" kolauksina elämässä. Tekisi mieleni itkeä ja todellakin tuntuu ettei tässä ole toivoa kun näitä lukee.
pettymyksiä kokenut, mutta kun ei niin ei.
Mutta kun se pienikin täällä nostettiin maailmanlopuksi. Eiköhän sama ole tämänkin tyypin kohdalla.
ja varjellaan kaikelta pahalta, sitten normaalille ihmiselle pieni vastoinkäyminen muuttuu maailmanlopuksi.
Takapakkia tulee, vastoinkäymisiä, pettymyksiä, se fakta. Ei niihin jäädä rypemään, ylös ja kohti uusia haasteita
Häviäminen terveellistä opettaa myös, aina ei voittaa. Lapsi joka ei osaa hävitä, voi olla väkivaltainen jo pienenä
Sitä ihmettelen. Se että ei saa pleikkaria joululahjaksi on lapsen mielessä hyvin käsiteltävissä oleva pettymys, mutta eihän herranjumala koulukiusaaminen ole mikään pettymys joka pitäisi pystyä noin vaan karistamaan harteilta!
Toisilla se kestää vuosia eikä ole ketään tukena. Toiset saa sitä tukea edes kotoaan tai yhdeltä kaverilta.