Lue keskustelun säännöt.
Olen kasvattanut lapseni aikuiseksi yksin, en ole säästänyt hänelle yhtään
14.05.2026 |
rahaa.
Mutta olen vienyt häntä matkoille näkemään maailmaa, on aina saanut harrastaa mitä haluaa, on saanut puhdasta ja laadukasta ruokaa ja olen vienyt häntä konsertteihin, teattereihin, näyttelyihin ja hyviin ravintoloihin.
Valitsin tällaisen elämän, koska uskon, että nämä kantaa ja luo pohjaa aikuisuudelle, rahaa ehtii tehdä itse myöhemmin.
Mielipiteitä?
Tuli mieleen, kun kaverini oli aivan järkyttynyt, kun kuuli, ettei lapsellani ole pennin jeniä omaisuutta. Oli luullut minua varakkaaksi elämäntyylin perusteella.
Vaatteilla tai tavaroilla ei ole pröystäilty, mutta esimerkiksi aina kunnon urheiluvälineet ja muutaman soittimen olen hänelle hankkinut.
Kommentit (9)
Niin minäkin, mutta kaksin toisen huoltajan kanssa. Emme ole matkailleet vaan kotona on ollut harrastus, ja kavereita on käynyt täällä. Oopperaa, näyttelyjä ym. täällä ei juuri ole, joten ne ovat jääneet vähemmälle. Hyvää elämää nyt aikuisina elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani erosivat, kun olin kymmenvuotias. Äitini myös panosti elämyksiin enemmän kuin maalliseen mammonaan. Viikkoraha ei ollut kummoinen, joten kesätöillä piti itse ansaita omat rahansa.
Silloin olin kateellinen kavereille, jotka saivat rahaa vanhemmiltaan pyytämällä. Jälkeenpäin olen asiasta kiitollinen. Se opetti minut järkeväksi rahankäyttäjäksi, mikä on ollut taloudellisen menestykseni perusta.
Eiköhän tuo ole aika tavallista kuitenkin. Siis en harrastuksista ym. tiedä, mutta ei kaikki suomalaiset säästä lapsilleen, osalla ei vain ole varaa siihen, osa ei koe sitä tarpeelliseksi ja osa ei säästä periaatteesta. Lehdissä on vaan aina esillä nämä lapsilisät osakkeisiin -tyypit tai sitten ne, joilla ei ole yhtään rahaa.
Loppujen lopuksi Suomessakin on varmaan ihan paljon ihmisiå, jotka voivat elää tavallista omannäköistä elämää, raha riittää mieluisiin harrastuksiin ja ruokaan, mutta sitä ei jää yli.
Olemme antaneet lapselle elämyksiä, mahdollisuudet harrastaa, ostettu mitä tarvitsee. Samaan aikaan olemme säästäneet 40€ kuussa rahastoon siitä lähtien kun hän oli vauva. Molempi parempi. Hyvätuloisia ei olla, mutta harkitsevaisia rahankäytössä.
Hyviltä valinnoilta kuulostavat kaikki nämä yllä kuvaillut. Tärkeintä, että vanhempi aidosti uskoo elämäntyyliinsä ja haluaa lapselleen parasta saatavilla olevaa, mitä sitten se vanhempien mielestä onkaan. Lapsi joka tapauksessa etsii oman tiensä ja tekee aikuisena asiat omalla tavallaan.
Omat vanhempani olivat todella pihejä ja säästivät minulle lapsilisistä muhkean summan tilille. Välillä olen harmitellut, että minulla oli lapsena tyyliin kaksi paitaa eikä koskaan käyty missään. Mutta sitten taas toisaalta ei ole paha asia, että minulle edelleen kertyy säästöjä vähän kuin itsestään, vaikka käytän omiin lapsiini rahaa selvästi enemmän kuin minuun käytettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se nyt ennemmin ole normaalitilanne, että vanhemmat eivät ole säästäneet lapselle mitään, ja poikkeus, jos vanhemmat ovat keränneet lapselle säästöjä.
Taitaa olla enemmän osa nykyvanhemmuutta, että säästetään lapselle tulevaisuutta varten. Omassa, kumppanin ja joidenkin tuttujen (joiden kanssa asia on joskus tullut puheeksi) lapsuuden perheissä ei säästetty lapsilla, vaan rahat meni elämiseen, harrastuksiin jne. Se on varmasti ihan kiva bonus, mutta ei välttämättömyys. En tuntisi huonommuutta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin mun lapsuudessa 80-luvulla. Ei kenellekään säästetty tietääkseni meidän naapurustossa. Omakotitaloalue pikkukaupungissa.
Vähän sama tilanne meillä, tosin lapsen toiset isovanhemmat ovat hänelle säästäneet vähän ja nuori itse on todella harkitsevainen rahankäyttäjä. Halusi esimerkiksi sijoittaa ekat kesätyörahansa, vaikka itselläni ei ollut mitään hajua, kuinka sellainen tapahtuu.