Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava äitienpäivä
09.05.2026 |
Ensimmäisestä äitienpäivästäni on liki 50 vuotta. Mieheni ei huomioinut minua millään tavalla itselleni tärkeänä päivänä. Olisihan se toki pitänyt arvata kun ei hän hääpäivää tai synttäreitänikään koskaan halunnut muistaa. Itkin kuitenkin salaa mielipahaani. Puolisoni oli (aivan oikein) sitä mieltä, että en ollut hänen äitinsä. Lapseni oppi tästä sen, ettei hänkään edes onnitellut. En mielestäni ole huono äiti, melkeinpä päinvastoin, mutta kovasti ahdistaa joka vuosi tämä toukokuun toinen sunnuntai. En vähättele yhtään lapsettomien ikävää päivää, mutta oma puoli vuosisataa toistunut kurkkua kuristava hylätty tunne perheenäitinä tuntuu juuri tänä päivänä kovin raskaalta.
Kommentit (41)
Muistuupa mieleeni vanha juttu, jossa eräs äiti kyseli perheeltään miten tulevaa äitienpäivää vietettäisiin. Aviomies oli sitä mieltä, että ulkovessan tyhjennys olisi paikallaan. Siitä lähtien vaimo on tyhjentänyt ulkovessan säiliön äitienpäivänä. Se siitä äitien tekemästä jopa näkymättömästä työstä. Laita ruokaa, tiskaa, vaihda vaippaa, pyykkää,valvo, kuka näitä nyt muistaa edes yhtenä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi tuota ole mieheltäsi oppinut, viimeistään aikuisena hänellä on ollut itse mahdollisuus sinua muistaa omasta tahdosta.
Eikö päiväkodissa, kerhossa, tarhassa ja koulussa askarrella kaikissa äitienpäiväkortti? Etkö saanut koskaan näitä? Voisiko sen aikuisen lapsen kutsua kahville taikka syömään äitienpäivänä? Vaikkapa kaupungille kaksin, jos mies on vastahankainen.
voi sinua. Hyvää äitienpäivää kaikille hylätyille perheenäiteelle.
Minun kaverillani on tuollainen mies. Oma mies muistaa aina ja viime vuonna mieheni sanoi minulle, että kutsu se sun kaveri mukaan lounaalle, että hän maksaa. Jos se on ok sinulle. Oli se. Niin se mies laitto facebookissa viestin miehelleni. Miksi astut minun tontilleni? mikä on motiivisi. Mies vastasi hänelle, että jos pitäisit parempaa huolta naisestasi, niin muiden ei tarvitse sitä tehdä, ja ole kiitollinen, että olen naimisissa ja vaimoni oli mukana. Tulee vielä se päivä, kun joku sinkku mies tarjoilee lounaita ja vähän muuta. Ei vastannut mitään takasin. Nyt kaveri menee sen miehen kanssa kylpylään jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on todennäköisesti kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa on toimittu noin eli miehesi isä ei ole onnitellut miehesi äitiä tuolla samalla perusteella.
Nämä tavat tarttuvat sukupolvesta toiseen ja voi olla että poikasi haluaa toimia kuten isänsä.
Sinä varmaan onnittelet miestäsi isänpäivänä ja olisi kohtuus että hänkin onnittelisi sinua äitien päivänä. Hänen pitäisi ymmärrä muuttaa tapojaan ihan poikansa vuoksi, jos ei muuten. Että nämä tavat eivät siirtyisi seuraavaan sukupolveen.
Ehdota muutosta. Kerro, että nykyinen toimintatapa loukkaa sinua. Siitä voi syntyä hyväkin keskustelu aiheesta.
On nämä kyllä hanurista tällaiset kun tulee tunne että pitäisi jotain tehdä tai muistaa toisen hyväksi muttei keksi mitään järkevää miten sen tekisi. Jo pelkkä hyvän äitien/isänpäivän toivottelu on tässä perheessä niin teennäistä että hyi eikä ole lainkaan luonnollista. Eikä mikään lahjarojun ostelukaan sen luonnollisempaa ole. Ei vaan ole sellaista kulttuuria tässä perheessä muodostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista että olet muutakin kuin puoliso ja äiti.
Hanki itse kakku ym. Sano muille mikä tunne ollut. Tai eroa katkerana. Lapsi voisi hankkia kortin. Posti kestää vaan kauemmin tulla nykyään. Ei ehdi aina ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä keskustella selkeäksi mitä arvoja perheessä vaalitaan. Jos esim. Äitienpäiväperinteet ovst tärkeitä, on hyvä tuoda asua esille.silloin huomioiva kumppani voi opettaa tähän perinteeseen liittyvöt traditioit laoselle, siihen kunnes tämä osaa niitä ottaa huomioon.
Äitienpäivä, isänpäivä sekä ystävänpäivä nyt ainakin tulevat Yhdysvalloista. Sinänsä pidän noita päiviä joutavan humppana, mutta vakaana sekä avarakatseisena Donald J. Trump ja MAGA-kannattajana voin toki noiden kanssa elää. Kumpuaahan noiden juhlapäivien perinteet vahvasti samasta kristillis-konservatiivisesta MAGA-perinteestä ja noudattavat muutoinkin Project 2025 periaatteita, joiden soveltamisen myös Suomessa soisin kasvavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi tuota ole mieheltäsi oppinut, viimeistään aikuisena hänellä on ollut itse mahdollisuus sinua muistaa omasta tahdosta.
Tavat opitaan lapsuudessa tiedostamatta, eikä niitä ajatella. Ehkä jotain on voinut olla, ettei ole pitänyt jostain toimintatavasta, mutta sitä ei ole ajatellut ennen kuin on nähnyt muunlaisia tapoja.
Jos se vanhempi, jolta jonkin tavan omaksui, on ollut tunnetasolla tärkeä, voi olla haastavaa nähdä hänen hyvät ja huonot puolensa realistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi parasta, että äitien ja isien päivä olisi samana päivänä.
Minusta ei ole oikein, että äitien päivä on keväällä toukokuussa kun koulujen kesälomat ovat alkamassa ja isänpäivä on syksyn pimeydessä.
Olen jo vuosia kutsunut poikani, nyt 25v, kaupungille kanssani äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Käydään syömässä ja parilla drinkillä, joskus vähän ostoksillakin. Molemmat tykkää tästä perinteestä, eipä tarvi kummankaan stressata enää sunnuntaista ja asettaa siihen paineita.
Olen toki lapsen päiväkoti- ja kouluaskartelut saanut. Ne olen säästänyt liikuttuneena kaikki.
Oma äitini vihasi äitienpäivää, koska se oli hänen mielestään silkkaa katumusharjoitusta: vuoden kaikkina muina päivinä hän raatoi kotiorjana, äitienpäivänä sain kukkapuskan ja korun jonka isäni kävi hätäpäissään viime tipassa ostamassa. Ei käyty lounaalla, ei ollut kakkua, ellei äitini ollut itse laittanut ruokaa ja leiponut. Jostain syystä hän ei kuitenkaan halunnut että me lapset olisimme auttaneet tai olleet aloitteellisia.
Kun myöhemmin perustin oman perheen, äitienpäivä ei ollut suorituspäivä eikä marttyyripäivä, mutta totta helvetissä lasteni isä osallistui järjestelyihin niin kauan kuin lapset olivat pieniä. Hänen ansiostaanhan minusta tuli äiti, niin että sikäli äitienpäivä kuuluu myös isälle.
Vierailija kirjoitti:
On nämä kyllä hanurista tällaiset kun tulee tunne että pitäisi jotain tehdä tai muistaa toisen hyväksi muttei keksi mitään järkevää miten sen tekisi. Jo pelkkä hyvän äitien/isänpäivän toivottelu on tässä perheessä niin teennäistä että hyi eikä ole lainkaan luonnollista. Eikä mikään lahjarojun ostelukaan sen luonnollisempaa ole. Ei vaan ole sellaista kulttuuria tässä perheessä muodostunut.
Eiköhän se riitä kun perisuomalaiseen tyyliin vaan örähtää kerran juhlapäivänä.
Et ole miehesi äiti mutta olet hänen lapsensa äiti.
Miten teillä vietetään isänpäivää, vai eikö vietetä ollenkaan?
Et ole miehesi äiti. Lapsi voisi tietenkin vaikka soittaa pikku puhelun. Voisit kutsua lapsesi äitienpäiväkahville, jospa sitten muistaisi, että olet äiti.