Miksi olla moraalinen?

Koska olet moraalinen olento. Siinä kiteytettynä vastaus normaalin (ei-psykopaattisen tai vastaavan) ihmisen kysymykseen, miksi olla moraalinen. Olemme evolutiivisesti muokkautuneet sellaisiksi olennoiksi, jotka tarkastelevat maailmaa moraalisesta näkökulmasta. Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatit eivät kykene erottamaan moraalisia ja tavanvaraisia asioita toisistaan, kun taas normaalisti yli kolmevuotiaat lapsetkin pystyvät tekemään tämän erottelun. Vaikka psykopaattien älyllisissä kyvyissä ei muuten ole mitään vikaa, puuttuu heiltä se perusaisti, jolla näemme maailman moraalisesti. Moraalisuuden kuvaaminen ja perusteleminen heille on kuin pyrkisi kuvaamaan punaista väriä syntymäsokealle. Meillä normaaleilla ihmisillä sen sijaan on luontainen moraaliaisti, jonka avulla tarkastelemme maailmaa. Samoin kuin aistimme kuumaa ja kylmää, värittyvät omat ja toisten ihmisten kokemukset mielessämme automaattisesti moraalisesti hyviksi tai huonoiksi.

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Narsisteilla on heikko moraali ja syyllisyyden tunne, psykopaateilla tuskin ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Itse olen kahteen otteeseen toiminut työpaikan sääntöjä vastaan. Molemmilla kerroilla tilanne oli sellainen, että sääntöjä seuraamalla olisin toiminut selkeästi omaa oikeudentajuani vastaan. Toinen tilanne tuli niin nopeasti, että jouduin tekemään valinnan siinä tilanteessa (kerroin kyllä pomolle jälkikäteen). Toisessa tilanteessa kävin kertomassa etukäteen, että jos minä joudun hoitamaan tilanteen, niin hoidan sen tietyllä tavalla. Pomo harkitsi asiaa hetken aikaa (eli laittaako minut sivuun ja ottaa toisen ihmisen tehtävään), mutta päätti sitten antaa minun hoitaa asia omalla tavallani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Olen huomannut työelämässä, että työroolin siirtyessä johtoasteikossa ylemmälle, moraaliin tulee luovaa joustoa ja erikoista kokemusta etuoikeutettuuden oikeudesta. 

Viihdyn paremmin ns. matalammalla tasolla työelämässä tästä syystä. Mutta havainto kyynistytti ja teki jossain määrin surulliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Olen huomannut työelämässä, että työroolin siirtyessä johtoasteikossa ylemmälle, moraaliin tulee luovaa joustoa ja erikoista kokemusta etuoikeutettuuden oikeudesta. 

Viihdyn paremmin ns. matalammalla tasolla työelämässä tästä syystä. Mutta havainto kyynistytti ja teki jossain määrin surulliseksi. 

Ihmisiä palvelevassa organisaatiossa ne ruohonjuuritason työntekijät kohtaavat ihmiset kasvokkain ja näkevät heidän kohtalonsa. Ylimmillä portailla tarkastellaan lukuja isommassa mittakaavassa ja siinä helposti jää ihminen näkemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Olen huomannut työelämässä, että työroolin siirtyessä johtoasteikossa ylemmälle, moraaliin tulee luovaa joustoa ja erikoista kokemusta etuoikeutettuuden oikeudesta. 

Viihdyn paremmin ns. matalammalla tasolla työelämässä tästä syystä. Mutta havainto kyynistytti ja teki jossain määrin surulliseksi. 

Ihmisiä palvelevassa organisaatiossa ne ruohonjuuritason työntekijät kohtaavat ihmiset kasvokkain ja näkevät heidän kohtalonsa. Ylimmillä portailla tarkastellaan lukuja isommassa mittakaavassa ja siinä helposti jää ihminen näkemättä. 

Olin ihan heidän joukossaan kuulemassa heidän ajatuksiaan ja he kyllä näkivät ihmisen. Roskana, rasitteena, luuserina, hankalana, säälittävänä, naurettavana, hyväksikäytettävänä. Mitä huonompiosainen, sitä halveksuvammin oli ilmeisesti oikeutus suhtautua ja kohdella. Nepotismi kukki. 

Ajattelin, että on riski muuttua huomaamattaan samanlaiseksi jos siinä seurassa viipyy. 

Tein ratkaisuni. Köyhä, mutta onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä asian tekee haastavaksi se, että ei ole olemassa universaalia eettistä koodistoa. Se mikä yhden yhteisön (tai ihmisen) koodiston mukaan on oikein ja hyvästä, on toisen mielestä pahasta. 

Siksi ihmisten kesken ei ole mielekästä aloittaa keskustelua suoraan siitä, että mikä on oikein tai väärin, koska silloin päädymme useimmiten lähinnä väittelemään "eipäs-juupas" -tyylillä. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu on tarkastella kummankin osapuolen etiikan perusteita, eli mistä näkökulmasta asioiden hyvyyttä tai vääryyttä kummatkin arvioivat. 

Samaa mieltä. Tämä keskustelu pitäisi käydä jokaisen työsuhteen alussa, että mikä on palkattavan ihmisen, työjohdon ja työnantajan moraali. Mikä on oikeaa ja väärää eri näkökohdista huomoiden.

Olen huomannut työelämässä, että työroolin siirtyessä johtoasteikossa ylemmälle, moraaliin tulee luovaa joustoa ja erikoista kokemusta etuoikeutettuuden oikeudesta. 

Viihdyn paremmin ns. matalammalla tasolla työelämässä tästä syystä. Mutta havainto kyynistytti ja teki jossain määrin surulliseksi. 

Ihmisiä palvelevassa organisaatiossa ne ruohonjuuritason työntekijät kohtaavat ihmiset kasvokkain ja näkevät heidän kohtalonsa. Ylimmillä portailla tarkastellaan lukuja isommassa mittakaavassa ja siinä helposti jää ihminen näkemättä. 

Näin se menee. Mitä ylemmäs mennään hierarkiassa niin sitä vähemmän työntekijää ajatellaan. Katsotaan vain numeroita ja tehokkuutta. Ei inhimillisyyttä. Johto ei ymmärrä, kuka sen tuloksen tekee eli henkilökunta.

Moraalia on enää harvoilla

Vierailija kirjoitti:

Moraalia on enää harvoilla

Harvoilla ihmisillä on moraalia ja sen lisäksi matala moraali