Lue keskustelun säännöt.
Mä olen aivan poikki!
18.11.2011 |
lapsi on nyt 6kk ja mä en jaksa enää. Ahdistaa ajatellakin, että mä joudun olemaan lapsestani vastuussa seuraavat 17 vuotta... Mä olen fyysisesti ja henkisesti aivan poikki! Omaa aikaa ei ole kirjaimellisesti ollut yhtään lapsyn syntymän jälkeen. Yksin oon kestänyt itkut, kiukut ja muut. On niitä hyviäkin hetkiä ollut, mutta ne ei enää kanna arjessa. Nykyisin lapsi käy vasta joskus klo 11 illalla nukkumaan, ei mitään mahdollisuutta koskaan nollata päivää. Miestä ei kiinnosta. sille ei oo tärkeetä mun hyvinvointi. Aina löytyy jokin syy, miksei voi auttaa... Mä vaan tarvitsisin hetken omaa rauhaa. Tuntikin olis mahtavaa. Mut mä en vaan enää jaksa. Onhan toi lapsi mulle rakas, mutta miten mä voin olla hyvä äiti, jos oon aivan poikki?
Kommentit (13)
Susta tuntuu nyt siltä, että olet aina noin kiinni lapsessa, mutta ei se niin ole! Elät nyt sitä kuuluisaa raskasta vauvavuotta, mutta se loppuu! Sitten pystyt paremmin jättämään lasta välillä hoitoon ja tekemään jotain omaakin, ja lapsikin puuhailee jotain omiaan. Yörytmit selkiytyvät jne.
Vastuu lapsesta ei lopu, mutta muut asiat ympärillä muuttuvat kyllä! Tsemppiä. Jos olet aivan poikki, hae jotain apua itselesi arkeen. Mene sieltä mistä aita matalin. Anna ajan kulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö vauva nuku muka päiväunia lainkaan? silloinhan saat sitä omaa aikaa.
oliko miehessä tuollaiset piirteet odotettavissa vai tuliko ihan puskista?
Ensimmäinen puoli vuotta on vaikeampi kuin seuraava puoli vuotta, ensimmäinen vuosi on seuraavaa vaikeampi. Sanon tämän neljän lapsen kokemuksella. Näin todella on usein, vaikka vauva-aikaan liitetään kaikenlaisia höttömielikuvia ja unelmia. Vauvat ovat tavallaan ihania, mutta usein hankalia - ihan kehittymättömyytensä vuoksi. Eivät osaa nukkua, ravinto aiheuttaa ongelmia jne. Kaikki se työ, mitä nyt teet, palkitaan myöhemmin hyvänä suhteena ja kivana lapsena. Ja he, joilla on helppoja vauvoja, pitäkööt onnensa, mutta välttäkööt syyllistämästä muita.
On lapsirakas. Tykkäsi leikkiä veljensä lasten kanssa. Mutta nyt. Oma muksu ei kiinnostakaan. En tiedä, että mikä siinä on. Sen perusteella mitä näin miehestäni ennen omaa lasta, olisin kuvitellut hänen olevan unelma-isä. Mutta ei se sitten mennytkään niin. Ja vauva nukkuu kun itse jaksaa ulkona kävellä. siinä on se oma aika kortilla. Kun pääsis edes kerran ruokakauppaan edes yksin. Ärsyttää, kun nykyisin aina on lapsi mukana ja sitten saa kotona kuulla kun jotain on unohtunut. että etkö sä voisi muistaa yksinkertaisiakin asioita? Niinpä niin. Varmasti moni ymmärtää, että kun lapsi hermostuu kaupassa ei ajatus enää kovin nopeasti juokse. Ainakaan minulla.
toi on ihan normaalia äitiys dementiaa..
koita saada apua, ja omaa aikaa, jos joku kummeista/mummeista ottais vaik hoitoon muutamaks tunniks..
sä et oo ehkä vielä saanut positiivisia kokemuksia rakkaan lapsesi kanssa, koska olet niin uupunut. kyllä se siitä ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrettävää olla poikki, varsinkin kun on esikoinen kyseessää. Elämänmuutos on valtava. Itse olin esikoisen ekan vuoden ihan sumussa. Nyt mulla on taas vauva 4 kk enkä ole tähän mennessä ollut yhtä poikki kuin esikoisen vauva-aikana, vaikka nyt se esikoinen on luonnollisesti myös hoidettavana, 2,5 v. Mulla ainakin se elämänmuutos väsytti ja se, kun ei ollut kokemusta vauvanhoidosta. Se helpotti kyllä ajan kanssa.
Voimia kovasti ap:lle. Kurjaa että mies ei halua hoitaa omaa lastaan.
On lapsirakas. Tykkäsi leikkiä veljensä lasten kanssa. Mutta nyt. Oma muksu ei kiinnostakaan. En tiedä, että mikä siinä on. Sen perusteella mitä näin miehestäni ennen omaa lasta, olisin kuvitellut hänen olevan unelma-isä. Mutta ei se sitten mennytkään niin. Ja vauva nukkuu kun itse jaksaa ulkona kävellä. siinä on se oma aika kortilla. Kun pääsis edes kerran ruokakauppaan edes yksin. Ärsyttää, kun nykyisin aina on lapsi mukana ja sitten saa kotona kuulla kun jotain on unohtunut. että etkö sä voisi muistaa yksinkertaisiakin asioita? Niinpä niin. Varmasti moni ymmärtää, että kun lapsi hermostuu kaupassa ei ajatus enää kovin nopeasti juokse. Ainakaan minulla.
Miehellä kertakaikkiaan on velvollisuus hoitaa omaa lastaan, kiinnosti tai ei. Se on ihan yhtä paljon miehen vauva kuin sinunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi ei oikein osaa olla niin pienen kanssa, mutta oppii ajan myötä. Anna miehelle vaikka kirja, jossa on vinkkejä eri-ikäisten lasten kanssa leikkimisestä. Oletan, että hän perushoitotoimet on sentään oppinut. Mies voisi pitää oppia pitämään vauvan kantamisesta repussa tai myöhemmin rinkassa tai vaunulenkkeilystä myös, jos vain vauva niistä pitää. Moni mies kaipaa tukea ennen kuin opppii oikeasti hoitamaan vauvaa tai pientä lasta. isompien lasten kanssa on helpompi olla. Jos miehestä ei kerta kaikkiaan ole mihinkään vauvan kanssa, yritä vaikka palkata joku lukiolaistyttö satunnaiseksi avuksi.
Uudenlaisia haasteita tulee, mutta oman ajan lisääntyminen helpottaa väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toinen lapsi nyt 6 kk ja rasittavassa iässä. Jatkuvaa kitinää jos ei ole sylissä tai jos joku ei viihdytä. Yöllä heräilee monta kertaa, kun on ähertänyt itsensä hankalaan asentoon (ei auta unipussi) ja muutenkin tämä lapsi on voimakastahtoinen. Esikoinen oli aivan erilainen, viihtyi puolivuotiaana edes hetken lattialla leluja tutkimassa. Kakkonen ei sellaista ihmettä ole vielä tehnyt, rääkyminen alkaa heti kun yritän lelumatolle laittaakaan. Onneksi nukkuu tunnin päikkärit kahdesti päivässä, ne on oikeasti tosi tärkeitä.
Mut jos en sais koskaan omaa aikaa, en kestäisi. Minusta tulee iloton, passiivinen ja ärytynyt. Käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa, ja vaan menen niihin, vaikka hyvin harvoin se miehelle sopii. Toi on mulle liian vähän mut hyvä kompromissi. Oma mieheni kyllä siis hoitaa lapsia, mutta opiskelee iltaisin ja tarvitsisi tuon ajan aina opintoihin. Siis periaatteessa. Käytännössä hän menee työhuoneeseen ihan hakemaan sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta, jota minä menen hakemaan jumpasta, koska molemmat sitä tarvitaan. Siksi mä lähden aina hyvällä omallatunnolla, vaikka mies jurnuttaakin ja kanniskelee mielenosoituksellisesti tuhatsivuisia tenttikirjojaan joita ei "ikinä ehdi lukea". Se on vaan parisuhteen valtapeliä, ja me tiedetään aivan hyvin että kenenkään opiskelut ei siihen kaadu että hoitaa omia lapsiaan 4-5 tuntia viikossa.
Tiedän että tuntuu hirveän hankalalta jättää lasta miehelle, joka ei halua lasta hoitaa, ja lähteä omiin menoihin. Mut joskus se on tehtävä. Tuskin miehesi lapselle sentään kostaa, jos lähdet jonnekkin illalla. Ainakin kannattaa kokeilla. :)
Oma muksu ei kiinnostakaan. En tiedä, että mikä siinä on. Sen perusteella mitä näin miehestäni ennen omaa lasta, olisin kuvitellut hänen olevan unelma-isä. Mutta ei se sitten mennytkään niin.
ensin pitää päästä kotia leikkimään ja sitten ei kiinnostakaan. Ei ole ihme että pienten lasten vanhemmat eroaa kun toinen vanhemmista voi vaan päättää että ei nappaakaan.
Mies kauppaan kun sillä kerran ne aivot on tallella! Täytyy senkin jotenkin osallistua.
Ap älä ainakaan syyllistä itseäsi, sinä olet varmasti tehnyt kaiken ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kuopus nyt 6kk ja olen kans niin överi väsynyt, että kävin psykiatrilla.
hyvin levänneenä jaksaakin, mutta ei jos ei saa levätä ja se ON INHIMILLISTÄ tiedoksi kakkoselle.
Yritä saada jollekkin lapsi hoitoon jotta saat nukuttua hyvät yö unet. lahjo vaikka joku, kerro että nyt todella tarvitset apua.
omasta ajasta pitää vaan koittaa luopua.