Laiminlöikö äitisi sinua kun olit lapsi?

Kerran. Löin takaisin, ei lyönyt toiste.

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Ei mutta katseli vierestä kun isäni hakkasi ensimmäiset 16 vuotta (16 vuotiaana muitin omilleni) Mitäpä veikkaat olenko viimeisen 40 vuoden aikana muistanut kertaakaan kumpaakaan? Ei, en todellakaan ole. Isäni heitti henkensä kolme vuotta sitten, mä otin kunniakseni järjestää seremonian, eli kaikessa hiljaisuudessa kippasin sen tuhkat tohon takapihan paskaojaan ja ilmoitin sukulaisille että maailma on taas vähän parempi paikka. Muistelijoita en tapahtumaan kutsunut.. 

Kyllä. Teki harvinaisen selväksi, että vihaa mua. Äitienpäivää olen aina inhonnut. En kyllä aio muistaa äitiä sunnuntaina.

Laiminlöi ja löi muutenkin. Eikä ollut ihan "vaan" lyömistä vaan raakaa pahoinpitelyä. Lähetin kortin, valitsin rumimman minkä köysin ja valikoin rumimman postimerkinkin. Tämä kaikki lapsuuden kaltoinkohtelu aiheutti sen etten ole kosketuksissa tunteisiini. Psykologini kysyy miltä jokin tuntuu ja minun täytyy miettimällä miettiä. Koska olen irrallaan tunteista, haen kehollisia kokemuksia, mm. se*siä aloin harrastamaan jo teininä ja tunneyhteyden puuttuminen on jatkunut. Lapsilleni olen sen sijaan ylihuolehtiva äiti.

Eikä 60- luvun lapsia. Olisi edes hampaista huolta pidetty.332

Vei kolmikuisena hoitoon. Ikinä en anna anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Minulla oli vauvana kuulemma puoli vuotta hoitaja. Lopun aikaa yksin, äiti välillä tuli kaupan puolelta ruokkimaan ja vaihtamaan kuivat. Myöhemminkin sain olla paljon yksin, ei katsottu perään, olin monta kertaa kuolla. Suolta löydettiin tarpomasta, kun olin 2 v. ja kerran siskon kanssa joen rannassa olin pudonnut veteen, hänen kaverinsa huomasi ja kiskaisi ylös. Ja monta muuta kertaa. Eli tällaista 1945 -.

Aion muistaa vaikka inhoan koko äitienpäivää juuri siitä syystä, että äitisuhteeni on ollut vaikea. En ole kokenut hänen juurikaan minusta välittäneen. En pysty itsekään viettämään omaa äitienpäivääni ilolla. Koko sana äiti on niin negatiivisesti latautunut. Kutsunkin omaa äitiäni nykyään mummoksi lähes aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vei kolmikuisena hoitoon. Ikinä en anna anteeksi.

Olisipa minutkin viety hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Aion muistaa vaikka inhoan koko äitienpäivää juuri siitä syystä, että äitisuhteeni on ollut vaikea. En ole kokenut hänen juurikaan minusta välittäneen. En pysty itsekään viettämään omaa äitienpäivääni ilolla. Koko sana äiti on niin negatiivisesti latautunut. Kutsunkin omaa äitiäni nykyään mummoksi lähes aina. 

Oho. Mäkin kutsun mummoksi, tosin vain vittuillakseni kun inhoaa sitä yli kaiken. Muuten olen kutsunut aina etunimellä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä 60- luvun lapsia. Olisi edes hampaista huolta pidetty.332

Tämä. Ei viitsitty yhtään huolehtia eikä neuvoa eikä kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teki harvinaisen selväksi, että vihaa mua. Äitienpäivää olen aina inhonnut. En kyllä aio muistaa äitiä sunnuntaina.

Olin aina kuvitellut, että kaikilla muilla on ihanat ja rakastavat vanhemmat, koska useilla kavereilla oli, mutta olen saanut huomata, etten todellakaan ole ollut ainoa huonosti kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vei kolmikuisena hoitoon. Ikinä en anna anteeksi.

Olisipa minutkin viety hoitoon.

Samoin minut, olen vastaaja nro 5. Tai kaikkein parasta olisi ollut kun minut olisi huostaanotettu ja sijoitettu johonkin normaaliin perheeseen. Ei silloin 70-luvulla pahemmin lastensuojelua ollut. Äitini myös manipuloi minua kertomalla minulle että jos kerron kotiloistani kenellekään niin joudun pois hänen luotaan ja kukaan ei rakasta ja välitä minusta niinkuin hän. Sekin, kun kesken pahoinpitelyä hain häneltä turvaa todisti hänelle että hyväksyn hänen tekonsa ja ymmärrän kuinka paha olen (tämä jo paljon ennen kouluikää). 

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Minun lapsen ovat syntyneet -72 ja -75 ja molemmat olleet aina hyvässä hoidossa. Ensin kotona sitten päivähoidossa. Minulla onkin hyvät ja läheiset suhteet lapsiini.

Joo. Inhoan koko äitienpäivää, siihen liittyy niin monien vuosien ajalta kaikkea inhottavaa paskaa ja kaikista pahinta on silti se, että nykyisyydessäkään en voi saada parempaa äitiä! Ja näkee muilla parempaa! Tää on niin väärin kun oon yrittänyt elämässä parhaani, mut kun sukulaisiaan ei saa valita.

Inhoan tätä!!!!

Ei ole laiminlyönyt. Mutta isä on.

Vierailija kirjoitti:

Meitä 70-luvulla syntyneitä ei ole koskaan hoidettu, ruokaa nakattu eteen.

Näinhän se on.

Juu mutta äidilläni oli vielä kurjempi lapsuus ja äidin mallin puute, joten en ole katkera, muistan äitiä kyllä. Kun on itsekin äiti niin tietää kuinka raskasta sekin homma on.

Sain kasvaa ja varttua turvallisessa kodissa.

Olen kiitollinen!