Jos et kuuluisi kirkkoon, olisiko moraalisi heikompi?

on mottona, mutta aina se sitä ole. Elämä on kirjavaa tai mustavalkoista.

paljoakaan tekemistä, mutta mikäli en olisi uskossa, olisi moraalini varmasti "löyhempi".

Tyypillisesti filosofit ovat korostaneet, että vain tietoinen, järkevä olento pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Tällöin moraali ei ole pelkkä keino selviytyä yhteisössä, väline toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että omaa että ”lauman” etua. Ihmiselle moraali voi olla kaiken muun ylittävä asia. Jos moraali pyritään perustamaan jonkin väitetysti perustavamman asian varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, onko se todella oikein. Humen lain mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.[4]

Minulla on tiukka moraali ollut lapsesta asti, eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon tai uskonnon kanssa, vaikka luterilainen olenkin.

Moraali olisi löyhempi jos kuuluisin kirkkoon. Uskovaisilla tahtoo vähän lipsua kun Jeesus antaa anteeksi...

Se, että kuuluu kirkkoon, ei tee ihmisestä moraalista tai moraalitonta. Kirkkoon kuuluvat ja kuulumattomat ovat ihmisiä. Ihmiset käyttäytyvät joskus moraalisesti, joskus moraalittomasti.

mutta ilman uskonnollisia vanhempia todennäköisesti olisi.

En uskalla erota kirkosta vaikka haluaisin. pelkään että juoksisin heti baariin, tanssisin irstaasti ja muhinoisin kaikkien varattujen miesten kanssa.



Vain tällä tavalla pysyn ruodussa.

koskaan kirkkoon ja ikääkin jo yli 40v.