Oletteko tavanneet ihmistä joka ei pidä koskaan puoliaan?
Miten saisi rohkaistua sellaista tuttavaa?
Todella vaikea kaivaa esiin mitä oikeasti haluaa. Tulee vain perässä alistuneena eikä osaa mihinkään vastata.
Ja se kursailu. Aaaaarg.
Jos tulee käymään vaikka kahvilla ja kysyn yksinkertaisen kysymyksen "pullaa vai karjalanpiirakoita?"
kaveri vastaa vaan "eeeeääheeei".
Ihan joka asiaan, vähänniinkuin klassinen "ei minua varten tarvitse keittää" mutta ihan ihme mutinakieltäytymisellä.
Semmoinen mukayllättynyt huokaus jonka rivien välissä seisoo "en ole niin tärkeä että kannattaa nähdä vaivaa minun eteeni, edes sen pullan vertaa" "eheehhäö".
Muuten keskustelee ihan normaalisti ja osaapi puhua.
Saatteko yhtään kiinni?
Kommentit (6)
Traumatausta. Englanniksi termi "fawning". Se on selviytymiskeino, jonka hän on luultavasti lapsena kehittänyt selvitäkseen vanhempiensa kanssa. Siitä voi opetella pois mutta vaatii paljon työtä. Jos haluat auttaa oikeasti kaveria (etkä vain helpottaa omaa elämääsi), niin osoita hänelle ehdotonta hyväksyntää. Vain sellaisessa seurassa voi traumoista yrittää parantua.
Olen ja yleensä jätän yhteen kertaan tuollaisen tuttavuuden.
Olen, itseni.
Tosin osaan kyllä tarjotessa valita mitä otan enkä ölise että öäääööhhh.
Mitä se sua haittaa. Jokainen voi pitää puoliaan miten haluaa.
Eikös tuossa ole enemmän kyse päättämättömästä ihmisestä kuin siitä että ei osaa pitää puoliaan?
Mulla on kaveri joka näplää vaan kaksin ja jopa porukassa puhelintaan, ei keskity mihinkään keskusteluihin, jos mitätahansa kysyy niin vastaa vaan "mmmjaaaaa'ah".
Maailman raskain tyyppi. Otatko nyt perketti tätä kahvia vai et!?