Pitääkö teistä elämän edetä jatkuvasti johonkin suuntaan?
Mietin kun lapsena ja nuorempana on usein sellasta, että elämä etenee jatkuvasti "luonnollisesti". Sitten jossain keski-ikäisenä elämä ei enää etene tuolla tavoin. Silloinko masentuu? Onko elämän tyytyväisyys kiinni siitä että elämä etenee jotenkin jatkuvasti?
Kommentit (7)
Se etenee väkisinkin kohti kuolemaa ja poispäin syntymästä.
Joo mullakin on se elämän etenemisen tarve. Pitäisi koko ajan olla eteenpäin menossa, sitten tuntuu järkevälle ja mielekkäälle.
En ajattele varsinaisesti etenemisenä sitä, että yritän kehittää itseäni esimerkiksi harrastuksissani. Ajattelen sitä pikemminkin ennakointina siihen, että loppuelämä olisi vanhanakin mielekästä, olisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja minulla olisi innostavaa tekemistä.
Keski-ikäisenä " kaikki" on jo koettu ja tajuttu, että koko elämä on suurta huijausta. Kyllä se elämä etenee ilman sen suurempia ponnisteluita turha käyttää energiaa mihin yhteiskunnan odotuksiin ainakaan vain siihen että.oma elämä on mielekästä.
Ei minun mielestäni pidä. Jos on läheisiä ihmisiä (jotka voivat hyvin), onnellinen parisuhde, riittävä toimeentulo, hyvä terveys ja turvallista niin olen tyytyväinen, olin sitten nuori tai vanha.
Toki ihmiset on erilaisia. Ajattelisin kuitenkin, että jatkuva etenemisen tarve voi olla riski sille että kokee jossain vaiheessa olonsa hyvin tyytymättömäksi elämäänsä. Asia erikseen ne ihmiset jotka tykkäävät haasteista työelämässä yms, mutta ovat tyytyväisiä muistakin asioista eivätkä vaadi itseltään jatkuvaa menestystä.
Elämä ei "etene" mihinkään. Se on ihmisen harhakuvitelma.
Ei se kaikilla etene samoin. Paitsi henkinen kehitys. Muutto.