Miksi jotkut roikkuvat toisissaan vaikka se ei selvästi tee heille mitään hyvää?

Usein näen tilanteen jossa ihminen roikkuu jossain toisessa ihmisessä ja se ei tee tälle roikkujalle hyvää, tälle taas jossa roikutaan se voi tehdäkin tietyllä tavalla hyvää. Tällaisia voivat olla kaverisuhteet, romanttiset ja seksuaaliset suhteet tai melkein minkälaiset tahansa muutkin suhteet sukupuolia katsomatta. Olen itsekin elämässäni kerran roikkunut ihmisessä jossa ei olisi pitänyt ja josta aiheutui itselleni paljon pahaa.

En osaa kertoa mutta minä näen asian hyvin, minulla on visio

Kaverini on tälläinen, enkä osaa kertoa kaverilleni asiaa eikä hänellä ole visiota vaikka hän väittää että hänellä on visio mutta hänellä on missio, yritän välttää missionäärejä

Missionäärit ovat vastenmielisiä

Olen itse roikkunut aikoinaan kaverisuhteessa ja parisuhteessa jotka molemmat olivat minulle erittäin vahingollisia, mutta olettaisin toisien osapuolien hyötyneen monellakin tavoin minusta. Olin rikki lapsuuden kokemusten vuoksi ja vasta nyt 40+ osaan laittaa rajat ja hakeutua terveisiin ihmissuhteisiin. Luulen, että sellaiset hyväksikäyttäjät osaavat hakeutua sellaisten ihmisten lähelle, jotka eivät osaa laittaa rajoja. Itse ainakin olin pohjaton roskakori, aina valmis antamaan mitä tahansa itsestäni ja otin vastaan kaiken mitä minuun purettiin. Matka nykyiseen tilanteeseen on ollut kova ja kivikkoinen, mutta pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Usein näen tilanteen jossa ihminen roikkuu jossain toisessa ihmisessä ja se ei tee tälle roikkujalle hyvää, tälle taas jossa roikutaan se voi tehdäkin tietyllä tavalla hyvää. Tällaisia voivat olla kaverisuhteet, romanttiset ja seksuaaliset suhteet tai melkein minkälaiset tahansa muutkin suhteet sukupuolia katsomatta. Olen itsekin elämässäni kerran roikkunut ihmisessä jossa ei olisi pitänyt ja josta aiheutui itselleni paljon pahaa.

Ai niin ja en vastannut kysymykseen että miksi. Voi olla että syitä on monia, mutta itse roikuin tässä ihmisessä sen vuoksi että ihailin häntä suuresti. Olin hyvin nuori ja hän minua vanhempi.  Etsin kovasti itseäni ja yritin saada hyväksyntää sellaiselta ihmiseltä joka siinä kohtaa vaikutti mageelta ja coolilta, ajattelin varmaan että se nostaa omaa arvoani, mutta kävikin aivan päinvastoin. Huomasin jo silloin että kärsin kovasti siitä että tämä ihminen oli minun elämässäni, mutta jotenkin sellaisessa tilanteessa kaikkein suurin pelko silti oli että yhtäkkiä menettäisi hänet. Siinä ei ole mitään järkeä mutta näin se oli. Sitten lopulta kun kanssakäyminen tämän ihmisen kanssa loppui lähes kuin seinään niin ensin tuli suoranainen viha häntä kohtaan ja sen jälkeen hyvin nopeasti välinpitämättömyys. Ei mennyt kuitenkaan varmaan yhtään päivää että olisin harmitellut sitä että enää tämä ihminen ei ollutkaan elämässäni.