Millaista elämänne oli 2000's-alussa?

Vauvanrattaissa iloisesti makoilin ja välillä katselin putkitelkkaria isän kanssa.

Mahtavaa. Panin useiden naisten kanssa päivittäin. Nykyään eronneena isäihmisenä pelaan retropelejä koska seksiä ei lasten aiheuttaman aikapulan takia pysty edes hankkia. Starfox64 menossa ja Chrono trigger seukkina.

M45

Hyvää, töitä riitti juuri valmistuneelle, asuminen oli halvempaa kuten aikalailla kaikki muukin. Yökerhoissa riitti kuhinaa, eikä kaikki ollut muutenkaan niin vakavaa kuin nykyään! Just löysin paikallislehden niiltä vuosilta, sekin oli niin paljon iloisempi ja täynnä hyviä tarjouksia ja tapahtumia!

Elämäni paras ajanjakso. Sain töistä vuorotteluvapaata ja muutin Lontooseen opiskelemaan. Opin englantia, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja tapasin vaimoni.

Samanlaista kuin nytkin, mutta olin 26 vuotta nuorempi ja rahaa oli pankkitilillä vähemmän. M66

Köyhyys, kävelylenkit, kauniit ja rohkeat, tv-chat yöllä, haave unelmamiehestä, ufot, koulutuspaineet. Sisustuslehdet.

Ihanaa.  Olin nuori ja kaunis.  Nyt vaan kaunis.

Olin silloin harva se päivä ympäripäissäni opiskelijabileissä.

Olin yläasteella/lukiossa. Henk.koht. tilanne oli vaikea traumojen ja mt-ongelmien takia, mutta maailma tuntui lämpimämmältä, lempeämmältä, rauhallisemmalta paikalta. Ikävä sitä ilmapiiriä. Ja sitä, että itsellä oli kuitenkin vielä iän ja terveydentilan puolesta toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni paras ajanjakso. Sain töistä vuorotteluvapaata ja muutin Lontooseen opiskelemaan. Opin englantia, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja tapasin vaimoni.

Minäkin tänään tapasin vaimoa pikimmiten.  Vapun päivänä taas uudestaan

Mulla meni tuona aikana täysin ohi sarja Isänmaan toivot. Eilen satuin ensimmäistä kertaa näkemään yhden jakson. Voi miten ihanan nostalgista! Naisilla lyhyt tukka oli silloin trendikäs, Tiina Lymillä on sarjassa sellainen kampaus. Opiskelijat lukivat tentiin baarissakin ja koko maailma oli paljon turvallisempi ja samaan aikaan salaperäisempi ja mahdollisuuksia täynnä.

Omassakin elämässäni tuo oli ihaninta aikaa. Olin jo kolmekymppinen ja minulla oli lapsia. Töitä riitti ja energiaa töiden jälkeen. Pystyi suunnittelemaan tulevaisuutta ja oli jotenkin iloinen vire. Maailmassa oli toivoa! Oli kännykät, mutta ei älypuhelimia vielä. Luettiin lehtiä, oli painetut bussiaikataulut, kauppa kävi Keltaisessa Pörssissä ja asiat olivat luonnollisempia ja helpompia (vaikka muka vaikeampia kun kaikkea ei voinut tehdä kännykällä).

6 vuotta kotiäitinä, hirveesti en töihin kaivannut

Tulot oli pienemmät, mutta niin oli verotkin. Kulut pienemmän ja siksi rahaa oli pankkitilillä enemmän. Firmojen kestityksiä enemmän, elämä hymyili.