Kuvittele tilanne. Olet remontoinut 100-vuotiaan hirsitalon. Sitten laitat sen myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Niin tulee, mutta sitten kun on myyty, ei ole enää sananvaltaa. On mahdollista, että uusi omistaja suhtautuu taloon pieteetillä, mikä on tietenkin mukavaa. Uudella omistajalla on myös mahdollisuus pistää koko talo hammastikuiksi ja syöttää huudeilla norkoileva myyjä vallihautansa lohikäärmeille. Tilanne on sama kuin koiraksupassa. Myyntitilaisuudessa voi jutella lämpimikseen kaikkea mukavaa, mutta kun omistajuus vaihtuu, niin se oli siinä.

Kukaan ei ole väittänyt että myynnin jälkeen olisi sananvaltaa, sulleko se oli nyt jotenkin uusi asia? Eihän ketjussa siitä ole edes kyse.

Rauhoitu. Pointti oli, että kokenut ostaja osaa vedellä myyjän naruista saadakseen hyvän diilin. Sitten kun nimet on papereissa, niin millään mukavalla jutustelulla ei ole enää merkitystä.

Uskon hyvin että viilaat kaikkia linssiin. Ja olet vielä ylpeä siitä 😂

Vierailija kirjoitti:

Myin 130 vuotiaan hirsitaloni. Olin remontoinut eli entisöinyt sen. Ostaja olikin remontoinut sen moderniksi.

 

Kyllä väänsi sydämestä.

Mitä sillä on väliä? Kukin tekee omaisuudelleen mitä tahtoo. 

Olen joskus rempannut 100 v talon. Sama se mulle mitä ostaja talolle tekee. En voisi hakea purkulupaa jos joku ostaa talon niin sen pitää hakea purkulupa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jäisi tuo 20 000 ottamatta.

Minä ottaisin sen 20000 silmää räpäyttämättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myin 130 vuotiaan hirsitaloni. Olin remontoinut eli entisöinyt sen. Ostaja olikin remontoinut sen moderniksi.

 

Kyllä väänsi sydämestä.

Mitä sillä on väliä? Kukin tekee omaisuudelleen mitä tahtoo. 

On ihmistyyppejä jotka roikkuvat menneisyydessä eivätkä osaa päästää irti. Tunnen yhden, joka jaksaa kauhistella kuinka nykyinen omistaja on vaihtanut hänen vuosikymmeniä sitten myydyn kotitalonsa pihaistutukset ja remontoinut sitä väärin.

Ei tarvitse edes miettiä-myisin sille, joka arvostaa vanhaa rakennusta. Toinen tarjoaja voisi mennä sen modernin, räystäättömän latonsa kyhäämään johonkin tulvamonttuun, mihin taloja nykyään rakennetaan, koska pakko on päästä tietylle postinumeroalueelle. 

Itselläni on kohta 100-vuotias hirsitalo, joka seisoo asumiskuntoisena vielä kauan sen jälkeen, kun nykyrakennukset on jyrätty homevaurioisina matalaksi tai muuten tulleet käyttöikänsä päähän, jollei tulipaloa tapahdu. Hävettää sellaisen ihmisen puolesta, joka edes harkitsee purkavansa tällaisen jonkun elementtilaatikon tieltä, joka parhaimmillaan kestää ehkä 50 vuotta teknisesti ja tyylillisesti ei kahtakaan. 

20000€ on paljon rahaa. Tottakai ottaisin paremman tarjouksen, ostaja tehköön talolla mitä tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Niin tulee, mutta sitten kun on myyty, ei ole enää sananvaltaa. On mahdollista, että uusi omistaja suhtautuu taloon pieteetillä, mikä on tietenkin mukavaa. Uudella omistajalla on myös mahdollisuus pistää koko talo hammastikuiksi ja syöttää huudeilla norkoileva myyjä vallihautansa lohikäärmeille. Tilanne on sama kuin koiraksupassa. Myyntitilaisuudessa voi jutella lämpimikseen kaikkea mukavaa, mutta kun omistajuus vaihtuu, niin se oli siinä.

Kukaan ei ole väittänyt että myynnin jälkeen olisi sananvaltaa, sulleko se oli nyt jotenkin uusi asia? Eihän ketjussa siitä ole edes kyse.

Rauhoitu. Pointti oli, että kokenut ostaja osaa vedellä myyjän naruista saadakseen hyvän diilin. Sitten kun nimet on papereissa, niin millään mukavalla jutustelulla ei ole enää merkitystä.

Uskon hyvin että viilaat kaikkia linssiin. Ja olet vielä ylpeä siitä 😂

En ole viilausbisneksessä, mutta kun myyn jotain niin osaan luopua siitä enkä jää romantisoimaan mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa siinä ihmeen arvokas tontti. 

Mietin ihan samaa. Tai sitten siinä on kaavassa rivitalon tai kolmen paritalon paikka.

Meillä vanhalla puutaloalueella naapuri myi talonsa ja nyt siinä on vähän yli 1000 neliön tontilla 3 paritaloa, jokaisessa pikkuruinen piha.

Hyi tuollaisia postimerkkitontteja. Itse asun rintamamiestalossa joka on n.1800 neliön tontilla. Ei mikään hurjan suuri tontti, mutta silti ihan kivasti tilaa ja talo ei ole tiessä kiinn, takana virtaa joki.

Epäekologista myydä hiljattain remontoitu talo purettavaksi. Kalliiksi sekin tulee ja vaivalloiseksi ostajalle, kun pitää erotella eri materiaalit kierrätykseen.

Vaikuttaa teoreettiselta vaihtoehdolta.

Etpä sen vähemmän tarjoavan sanaankaan voi luottaa. Iha yhtä hyvin voivat laittaa talon maan tasalle.

Myyn sille joka maksaa eniten. En laita tunteita seiniin, tai jos niin olisi en myisi ollenkaan

Myisin sille, kuka lyö rahat kouraan ja sujuvat kaupat. Pääsee itsekin elämässä eteenpäin. Varman ostajan karkoittaminen tähän maailmanaikaan, ja epämääräisen purkulupasäädön aloittaminen ei kiinnosta. Ostaja maksakoot vaikka vaan kympin yli ja hakekoot sitten itse lupansa jos talon haluaa.

Tuohan olisi suorastaan helpottava tieto, että purkaa. Myyjä kun on nykyään sen vähintään 5 vuotta löysässä hirressä myytyään talon, että tuleeko sieltä ostajalta perään jotain kitinää homeesta tai kosteudesta tms. ja maksattaa kymppitonnien remontin. 

Jos on yli 10v vanha talo niin kyllä se on myytävä purkukuntoisena.  Löytyy varmasti jotakin mistä alkaa käräjöinti.

Miksi edes harkitset talosi myymistä, jos se on sinulle niin rakas, että haluat ottaa kontrollia siitä mitä muut tekevät sille joskus?

No ei tarvis edes miettiä. 20 000 iloisesti köyhempänä myisin vanhaa arvostavalle ja kunnioittavalle mieluummin.

T. 130 v taloa 20 v remontoinut ja tuon mahdollisen  tilanteen monesti läpikäynyt ajatuksen tasolla

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes harkitset talosi myymistä, jos se on sinulle niin rakas, että haluat ottaa kontrollia siitä mitä muut tekevät sille joskus?

Nyt kannattaa lukea uudelleen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jäisi tuo 20 000 ottamatta.

Oletko myymässä taloa vai perustamassa kotiseutu-museota?

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus rempannut 100 v talon. Sama se mulle mitä ostaja talolle tekee. En voisi hakea purkulupaa jos joku ostaa talon niin sen pitää hakea purkulupa.

Ostaja hakee, juuri niin.