Kuvittele tilanne. Olet remontoinut 100-vuotiaan hirsitalon. Sitten laitat sen myyntiin.

Puusepän/kirvesmiehen/talonrakentajan tyttärenä myisin pieteetillä remontoimani talon sille, joka osaa sitä myös kunnioittaa ja arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti myynti sille, joka purkaisi rakennuksen.

Tämä on kaikkien valistuneiden ihmisten mielipide.

Joo ja tilalle talo jossa on homevaurioita muutaman vuoden päästä, kaikki pitää olla ilmatiivistä muoviroskaa, onnea ostoksille.

Jos ei pureta, niin vastaat 10 vuotta vanhan talon homeista ja vaurioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa siinä ihmeen arvokas tontti. 

Mietin ihan samaa. Tai sitten siinä on kaavassa rivitalon tai kolmen paritalon paikka.

Meillä vanhalla puutaloalueella naapuri myi talonsa ja nyt siinä on vähän yli 1000 neliön tontilla 3 paritaloa, jokaisessa pikkuruinen piha.

Tällä alueella näin isot tontit on todella harvinaisuus, ja ylipäätään harvoin tulee mitään myyntiin. Rakennusoikeutta on jäljellä 200 neliötä, 300 jos tämä talo puretaan. Ap

Vähemmän rahaa tarjoava asuu talossa kaksi vuotta ja myy sen sitten tälle enemmän tarjoavalle.

Minulla on 130 vuotta vanha hirsitalo. En myisi purkajalle koska tämä on kaavassa suojeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti myynti sille, joka purkaisi rakennuksen.

Tämä on kaikkien valistuneiden ihmisten mielipide.

Joo ja tilalle talo jossa on homevaurioita muutaman vuoden päästä, kaikki pitää olla ilmatiivistä muoviroskaa, onnea ostoksille.

Jos ei pureta, niin vastaat 10 vuotta vanhan talon homeista ja vaurioista.

Paitsi että ei vastaa. Oikeuteen menevät vain pahimmat tapaukset, tosielämässä ostajalle todetaan jo sovitteluvaiheessa, että koska teit asian  X, niin tapahtui Y eikä myyjä ole siitä vastuussa, vaikka Y tapahtui siksi, että talo on vanha.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että myyjä myi talonsa meille, vaikka joku tarjosi enemmän. Syy oli meidän remonttisuunnitelma ja puolisoni rakennusmiehen eli timpurin ammatti. Myyjä kävi meillä kylässäkin, kun remppa oli valmis. Onnelliset muistot aurinkoisesta vanhasta kotipaikasta kantoivat pitkälle. 

Tämä juuri. Mekin myimme talomme vanhaa taloa ja pihapiiriä arvostavalle timpurimiehelle, emmekä odotelleet tarjouksia enää muilta, vaikka sellaisia tulossa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat hirsitalot ovat upeita mutta remontti kannattaa jättää ostajalle niin tulee mieleinen uudelle asukkaalle. 

Emme remontoineet myyntiä varten, vaan ihan itseämme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että myyjä myi talonsa meille, vaikka joku tarjosi enemmän. Syy oli meidän remonttisuunnitelma ja puolisoni rakennusmiehen eli timpurin ammatti. Myyjä kävi meillä kylässäkin, kun remppa oli valmis. Onnelliset muistot aurinkoisesta vanhasta kotipaikasta kantoivat pitkälle. 

Tämä juuri. Mekin myimme talomme vanhaa taloa ja pihapiiriä arvostavalle timpurimiehelle, emmekä odotelleet tarjouksia enää muilta, vaikka sellaisia tulossa oli.

Itse taas en haluaisi ostaa taloa, jonka myyjä sanelee mitä minä saan omalle talolleni tehdä ja tulee vielä tarkastamaan paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että myyjä myi talonsa meille, vaikka joku tarjosi enemmän. Syy oli meidän remonttisuunnitelma ja puolisoni rakennusmiehen eli timpurin ammatti. Myyjä kävi meillä kylässäkin, kun remppa oli valmis. Onnelliset muistot aurinkoisesta vanhasta kotipaikasta kantoivat pitkälle. 

Tämä juuri. Mekin myimme talomme vanhaa taloa ja pihapiiriä arvostavalle timpurimiehelle, emmekä odotelleet tarjouksia enää muilta, vaikka sellaisia tulossa oli.

Itse taas en haluaisi ostaa taloa, jonka myyjä sanelee mitä minä saan omalle talolleni tehdä ja tulee vielä tarkastamaan paikkoja. 

Nyt kannattaa lukea uudelleen. Ja tarkemmin.

Paha. En myisi purkajalle.

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Niin tulee, mutta sitten kun on myyty, ei ole enää sananvaltaa. On mahdollista, että uusi omistaja suhtautuu taloon pieteetillä, mikä on tietenkin mukavaa. Uudella omistajalla on myös mahdollisuus pistää koko talo hammastikuiksi ja syöttää huudeilla norkoileva myyjä vallihautansa lohikäärmeille. Tilanne on sama kuin koiraksupassa. Myyntitilaisuudessa voi jutella lämpimikseen kaikkea mukavaa, mutta kun omistajuus vaihtuu, niin se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myin 130 vuotiaan hirsitaloni. Olin remontoinut eli entisöinyt sen. Ostaja olikin remontoinut sen moderniksi.

 

Kyllä väänsi sydämestä.

Huh. Me myytiin 120v talo johon piti tehdä kylppäriremontti. Ostaja sanoi että arvostaa vanhaa tyyliä, kunnioittaa talon ikää ja aikoo remontin tehdä sen mukaan.

Taloon tuli musta, moderni spa-osasto 😂 

Vanhoissa suomalaisissa taloissa ei yleensä ole alunperinkään ollut kylpyhuoneita sisätiloissa, joten minusta niitä rakentaessa ei voi edes kunnioittaa vanhaa tyyliä. Voi kopioida jotain keski-eurooppalaista mukavanhaa tai laittaa maalaisromanttista joka on ihan yhtä epäaitoa. Ihan hyvin sopii vanhaa taloon moderni tyyli kylppäreihin. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti myynti sille, joka purkaisi rakennuksen.

Tämä on kaikkien valistuneiden ihmisten mielipide.

On siinäkin sydämen sivistystä myydä talo sellaiselle, kuka arvostaa sitä sellaisenaan.

Aika outo tilanne olisi, että toinen tarjoaisi 20000 enemmän vain purkaakseen talon. Ei taitaisi ostajalla olla ihan kaikki lepakot tapulissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Niin tulee, mutta sitten kun on myyty, ei ole enää sananvaltaa. On mahdollista, että uusi omistaja suhtautuu taloon pieteetillä, mikä on tietenkin mukavaa. Uudella omistajalla on myös mahdollisuus pistää koko talo hammastikuiksi ja syöttää huudeilla norkoileva myyjä vallihautansa lohikäärmeille. Tilanne on sama kuin koiraksupassa. Myyntitilaisuudessa voi jutella lämpimikseen kaikkea mukavaa, mutta kun omistajuus vaihtuu, niin se oli siinä.

Kukaan ei ole väittänyt että myynnin jälkeen olisi sananvaltaa, sulleko se oli nyt jotenkin uusi asia? Eihän ketjussa siitä ole edes kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välihuuto hiukan asian vierestä.

Mulle kertoo todella paljon ihmisestä ja hänen... jostakin sivistyksensä tasosta, se kuinka hän suhtautuu vanhoihin rakennuksiin, osaako arvostaa vanhaa rakennusperinnettä ja vanhoja puusepän taitoja esim. 

Järjestään nämä uusien talojen hinkujat ja ihailijat ovat jotenkin sivistymätöntä sakkia mielestäni. 

Jos sen käsityötaidon mestarinäytteen päättää kuitenkin myydä, niin sitten ei itsellä ole enää äänioikeutta taloa koskevissa päätöksissä.

Aloituksen tapauksessahan se päätösvalta tulee siinä, kummalle myy.

Niin tulee, mutta sitten kun on myyty, ei ole enää sananvaltaa. On mahdollista, että uusi omistaja suhtautuu taloon pieteetillä, mikä on tietenkin mukavaa. Uudella omistajalla on myös mahdollisuus pistää koko talo hammastikuiksi ja syöttää huudeilla norkoileva myyjä vallihautansa lohikäärmeille. Tilanne on sama kuin koiraksupassa. Myyntitilaisuudessa voi jutella lämpimikseen kaikkea mukavaa, mutta kun omistajuus vaihtuu, niin se oli siinä.

Kukaan ei ole väittänyt että myynnin jälkeen olisi sananvaltaa, sulleko se oli nyt jotenkin uusi asia? Eihän ketjussa siitä ole edes kyse.

Rauhoitu. Pointti oli, että kokenut ostaja osaa vedellä myyjän naruista saadakseen hyvän diilin. Sitten kun nimet on papereissa, niin millään mukavalla jutustelulla ei ole enää merkitystä.

Nyt me ollaan myymässä meidän taloa.

Sen tiedän, etten koskaan sen jälkeen halua mennä lähellekään sitä.

Tavallaan ikävä siitä luopua, enkä haluaisi nähdä mitä uudet asukkaat talolle ja pihapiirille tekevät.

Mutta eniten tarjoavalle myisin, ei ole enää sen jälkeen minun taloni.