Mieheni on marttyyri-isä
Huokailee jatkuvasti lasten ja kodin hoitoon ryhtyessään. Ja tekee pienemmän osan kuin minä. Naurattaisi, jos ei pitäisi elää yhdessä. Tai no naurattaa silti. :DDD
Kommentit (5)
jos ap:n mies ei edes tee mitenkään erityisen paljon kotitöitä, mutta silti tekee siitä hirveän numeron ja esittää marttyyria.
Mun miehelläni on tapana huokailla, pyöritellä silmiään ja tuhahdella kovaan ääneen aina kun ei erityisesti nauti olostaan, kuten esim. aina herättyään tai aina kotitöihin osallistuessaan. Se ei yritä viestiä sillä huokailullaan että muka marttyyrina joutuisi kaiken tekemään, sen mielestä se mielenosoituksellinen käytös on ihan luonnollinen ilmaisu siitä että ei ole kivaa, suunnilleen samalla tavalla kuin että hymyileminen on luonnollinen ilmaisu siitä että on kivaa. Mutta on todella ärsyttävää kun itsekään nyt en niin suuresti nauti niistä kiireisten aamujen rutiineista, ja sitten toinen vielä tuhahtelee vieressä pahantuulisesti, ikään kuin olisi mun vikani että aamuisin pitää herätä ja mennä töihin.
Kiinnostaa tietää aina tälläsissä keskusteluissa että kuka käy töissä? Mies ja sinä vai toinen pelkästään?
Olen kotona lapsien kanssa ja siivoan kun mies on töissä. Ei jää paljoa siivottavaa miehelle.
Jos taas ajattelen paria tuttua pariskuntaa niin nainen on kotona ja mies töistä tullessaan lapset ja kodin. En ihmettele että koittaa epätoivoisesti viestiä olostaan. Entä jos parit tekisivät päikseen niin että nainen menisi töihin ja mies kotiin lapsien kanssa. Kotiin tullessasi hoidat asiat joita mies olisi voinut tehdä? Miltä se tuntuisi?
hapannaama marttyyrimiehestäni. Joka helvetin päivä alkaa sen kitinällä ja huokauksilla. Valittaa joka asiasta aina ja jatkuvasti. Kamalia nämä vkonloput, kun se ei ole töissä. Onneksi huomenna on maanantai. Ja järkyttävintä on, että mies muistuttaa koko ajan enempi ja enempi äitiään, joka on huumorintajuttomin ja marttyyrein ihminen maan päällä.. Minulla on ollutkin pari salasuhdetta nauravien ja elämäniloisten miesten kanssa.. Miehen hymy!! Ihan itkisin jos ei vituttais.
Aina jonkun muun (eli minun, sillä minun vikanihan se on että lapset sotkevat)jäljet on siivottava se pitää tehdä hirveällä valituksella. Toiseten työn jälkiä pitäisi kuulemma kunnioittaa, mutta itse se ei kunnioita yhtään mitä muut tekevät sillä se ei huomaa sitä. Minun pitäisi tietenkin aina osoittaa sille mitä se itse sotkee ja jättää tekemättä, mutta en kerta kaikkiaan jaksa olla yhtä ikävä kuin se ja siksi minä puren hammasta ja teen sellaista mitä voisin ihan iloisena tehdä jollei tarvitsisi ajatella, että jos tuo mies joutuisi tämän tekemään niin se kyllä sanoisi että... Ja niin meitä marttyyrejä onkin kaksi :(
En tiedä mitä tästä tulee.
Ja taustatiedoksi: Molemmat ollaan töissä, mutta minä teen suuren osan töitäni kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Siten olen enemmän kotona päivisin, laitan ruokaa ja vien ja tuon lapsia. Työaika meillä kaikenkaikkiaan on suunnilleen sama mutta mies ansaitsee noin kolme kertaa enemmän kuin minä. Oliko tarpeeksi?
kuten tuo väite että tekee vähemmän kuin minä.
Tuollainenkin asenne, vaikkakin tekisittekin enemmän on outo kilpailutilanne.