Lue keskustelun säännöt.
En koe koskaan rakkautta
26.04.2026 |
Olen kaikkineen niin "epäonnistunut" ihminen nykymittapuulla, että tiukkaa tekee löytää ihminen, joka minusta pitäisi. Varsinkaan naisihminen.
Monesti iltaisin mietin, että miltähän se oikein tuntuisi kun olisi vieressä joku joka välittää ja haluaa olla kanssani. Kun peilaa koko elämääni, niin ajatuskin kumppanista tuntuu utopistiselta. Osittain on jo hyväksynyt sen, että on todella epätodennäköistä löytää kumppania, mutta siitä huolimatta siitä rakkaudesta haaveilee.
On jokseenkin rankkaakin yrittää saada itsensä uskomaan siihen valheeseen, että en minä ketään tarvitse. Mutta kun eihän ketään voi pakottaa itsestään pitämään, niin ei auta kuin yrittää parhaansa mukaan vain sopeutua tilanteeseen. Yritän vain täyttää vapaa-aikani kaikella puuhastelulla, että ei tuntuisi niin yksinäiseltä. Tuntuu siltikin. Välillä juopottelen jos on liikaa vapaa-aikaa, se sentään vähän turruttaa pahaa oloa hetkeksi. Miten te muut olette saaneet itsenne totutettua yksinäisyyteen?
Kommentit (11)
Ei kukaan pidä kilteistä miehistä. Yksin siis menee tämä turha elämä. T: kiltti mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Myönnän, että on elämäni kivuliain asia. En enää edes yritä "tottua" siihen. Se tulee sattumaan loppuelämän.
Näinhän se luultavasti tulee olemaan. Joskus tosin otin asian paljon raskaammin ja mietin jopa päivieni päättämistä kun en kestänyt ajatusta siitä miten kukaan ei halua olla kanssani. Nykyään en sentään niin synkissä vesissä enää liiku vaikka tuska on edelleen läsnä. Itsensä kiireisenä pitäminen on sentään ollut jonkinlainen lääke pahimpaan ahdistukseen.
Olen miettinyt samaa. Ihan rehellisesti sanottuna en ole ikinä kokenut tunnetta, että joku rakastaisi. Edes vanhempani eivät sitä tarjonneet ja ovat rehellisesti sanoneet etteivät edes kaivanneet minua ikinä, joten aika yksin sitä on tässä pööpöilty menemään.
Olisihan se kiva joskus kokea, että joku oikein odottaa sinua ja kohtaamistasi tai joku miettisi juuri sinua jossain asiassa. Tai joku halaisi tai suutelisi lämpimästi ja välittävästi. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikkea ei voi tässä elämässä saada joten parempi vain jatkaa siinä mallissa, mikä on itselle tutuin ja turvallisin. Saattaisihan se olla, että sen kerran kun jotain tuollaista kokisi niin sitä ahdistuisi liikaa.
N35.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan pidä kilteistä miehistä. Yksin siis menee tämä turha elämä. T: kiltti mies
Onko koskaan tullut mieleen, että ne kiltit miehet, jotka on löytäneet naisen, on asiasta hiljaa ja ne jotka ei, tuolleen yleistää?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ihan rehellisesti sanottuna en ole ikinä kokenut tunnetta, että joku rakastaisi. Edes vanhempani eivät sitä tarjonneet ja ovat rehellisesti sanoneet etteivät edes kaivanneet minua ikinä, joten aika yksin sitä on tässä pööpöilty menemään.
Olisihan se kiva joskus kokea, että joku oikein odottaa sinua ja kohtaamistasi tai joku miettisi juuri sinua jossain asiassa. Tai joku halaisi tai suutelisi lämpimästi ja välittävästi. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikkea ei voi tässä elämässä saada joten parempi vain jatkaa siinä mallissa, mikä on itselle tutuin ja turvallisin. Saattaisihan se olla, että sen kerran kun jotain tuollaista kokisi niin sitä ahdistuisi liikaa.
N35.
Ikävää kuulla, että edes vanhemmilta et ole saanut rakkautta. Oma tilanteeni ei onneksi ihan niin paha ole ollut. Aina on saanut olla oma itsensä, mutta siinäkin saattaa olla syynsä siihen miksi olen sellainen "epänormaali" kuin olen.
Olen minäkin sitä joskus mietiskellyt, että mitenhän sitä reagoisi jos päätyisikin suhteeseen ja tulisikin jätetyksi. Masentuisiko pahasti, vai ottaisiko siitä ilon irti, että kuitenkin kelpasi edes hetkeksi jollekin. Ainakin olisi helpompi uskotella, että kelpaa vielä jollekin toisellekin.
Mutta kuten sanoit, että ei elämässä voi kaikkea kaikki saada, ja on vaan tyydyttävä siihen mitä on. Eniten minua suoraan sanottuna pelottaa se, että alankin kelpaamaan sitten kun olen +40v ja lasten saamiset sun muut saa unohtaa. Se tuntuisi jo liian raa'alta vittuilulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan pidä kilteistä miehistä. Yksin siis menee tämä turha elämä. T: kiltti mies
Ei kukaan tykkää kielteistä naisistakaan. Enemmän merkitsee mm ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan pidä kilteistä miehistä. Yksin siis menee tämä turha elämä. T: kiltti mies
Ei kukaan tykkää kielteistä naisistakaan. Enemmän merkitsee mm ulkonäkö.
Pariutuminen on ehkä 30% ulkonäköä, 30% luonnetta ja 40% sitä, että ylipäätään harrastaa, elää, liikkuu jne. paikoissa, joissa kohtaa ihmisiä ja tulee tilanteita, että minkäänlaisen suhteen, oli se sitten kaverillinen tai romanttinen, synty on mahdollista.
Tiedän aivan hirveitä ihmisiä joilla on aina ollut kumppani. Tunnen myös täysin tavallisia ihmisiä (tyyliin reilu ylipaino, työnä joku hanttihomma, kouluttamaton) joilla on kumppanit ja näitä kaikkia yhdistää se, että he ovat "sosiaalisia". Ei heissä mitään erityistä tai erikoista ole ja toki, eivät ne kumppanit mitään fintess-missejä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tää on ehkä cope, mutta parempi silti olla yksin kuin epäsopivan kumppanin kanssa. Tai sellaisen, jolle ei ollut ensimmäinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OK. Jos niin sanot.
Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa sinusta. Et saa rakkautta koska etsit sitä kaikista vääristä paikoista. Et edes tunnistaisi rakkautta, vaikka se olisi joka päivä vierelläsi. Negatiivisten kehien pyörittely on este.
Sama. Myönnän, että on elämäni kivuliain asia. En enää edes yritä "tottua" siihen. Se tulee sattumaan loppuelämän.