Miten oppisin olemaan vähemmän kiukkuinen?
Suutun todella helposti ja pienistä asioista. Tiedostan tämän kyllä että aina ei tarvitsisi niin voimakkaasti reagoida mutta en jotenkin vain saa tunteitani kuriin.
Esim. tänään mies nukkui molemmat matkat edestakaisin (n. 2t/suunta) kun oltiin päästy kerrankin kahdestaan päiväksi reissuun. Mua ärsytti kun nukkuminen johtui siitä että mies viime yönä valvoi yli kolmeen vaikka tiesi että pitää nousta seitsemältä matkaan. Nyt en vaan pysty olemaan normaalisti ja "kiltisti" kun tuntuu että koko päivä meni pilalle kun puolet yhteisestä vapaa-ajastamme kuluikin niin että minä tuijotin tietä ja mies nukkui vieressä.
En kuitenkaan haluaisi olla niin iso- ja pitkävihainen. Haluaisin pystyä antamaan anteeksi miehelle helpommin tuollaiset kömmähdykset mitkä mua ärsyttää. Ei mies mua ärsyttääkseen sitä tehnyt, tiedän mutta tuntuu että ajattelemattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään kuitenkin.
Hyviä neuvoja? Pelkään että mieskin joskus vielä kyllästyy mun tempperamenttiini ja varsinkin siihen että menee aina koko päivä kiukkuisessa olossa jos se kerran alkaa. Ollaan oltu kuitenkin 16v yhdessä.
Kommentit (2)
ylivoimakkaiden tunteiden takana voi olla jotain muuta, joku alkuperäinen tunne, täyttymätön tarve ja viha. Miehen nukkuminen saattoi herättää tällaisen tunnistamattoman "alkutunteen" joka saattaa tulla varhaislapsuudestakin. Asiahan on niin, että avioliitossa ratkotaan lapsuudenperheen ratkaisemattomia ristiriitoja jolloin puoliso joutuu kohteeksi tunteille, joita ei voinut käsitellä lapsuudessa.
Tutkaile, mitä sieltä kiukun takaa löytyy. Kenties hylätyksi tulemisen tunteita, yksinäisyyttä, sylin ja nähdyksi tulemisen kaipuuta.
Kannattaa myös opetella puhumaan tunteista heti kun ne tunnistaa. Esim. sanoa, että "mä olin odottanut kovasti yhteistä automatkaa, olin pettynyt kun nukuit, tunsin oloni hylätyksi tms". Minä-viestein totta kai, ei niin että "Sä et välitä musta sen vertaa että olisit yrittäny valvoa pari tuntia automatkalla".
Miehethän harvoin ymmärtää vihjeitä ja lukee huonosti ajatuksia, niille pitää vääntää rautalangasta.
tuiskahtelusi ei ole "tulista temperamenttia" vaan kypsymättömyyttä ja keskenkasvuisuutta. Rupea toiminaan aikuisen tavoin ja onnittele itseäsi tyyneydestä vaikeissakin haasteissa.