"Koko elämän" suhteesta eronneet
Itsellä nyt viisikymppisenä ero miehestä, jonka kanssa olin kaksikymppisestä asti, eroprosessi kesti liki vuoden. Ero ei tullut omasta aloitteesta, mut surutyö alkaa nyt olla pääosin takana, ja olen jo ihan hyvillä mielin alkanut tapailla miehiä ja opetella vähän tätä sinkkueloa. Jotenkin ihan hakusessa kuitenkin kaikki, mitä ja millaista haluaa. Nyt tapaillut yhtä miestä ja on ihastuksen tunteita, mut mietin että hän on ihan erilainen mitä ajattelin hakevani, mietin eroaako meidän elämänpiirit liikaa. Mistä sen tietää kannattaako jatkaa?! Miten teillä muilla vastaavassa tilanteessa on järki pelannut, oletteko tehneet oikeita vai vääriä ratkaisuja? Kertokaa jotain kokemuksia miten teidän deittailuelämä alkoi, ois kiva saada vähän vertaistukea! Ja voitteko ilkeilijät pysyä poissa tästä ketjusta, v***u oon kyl itkeny ihan tarpeeksi...
Kommentit (3)
Mulkkua sinä vain hinkuat kiimassasi.
Nro 1 on oikeassa. Kuuntele häntä. Parisuhteessa, varsinkin kokoelämän mittaisessa puoliso rakentaa myös identiteettiä toisen varaan, osittain. Sama juttu kuin esim. työidentiteetti.
Miksi haet heti uutta?! Ethän sinä edes tiedä vielä kuka sinä omana itsenäsi olet. En halua v...a vaan tarkoitan hyvällä. Etsi ensin itseäsi.