Missä vaiheessa aloit syöttää lapsellesi sokeria?

muista että minkä ikäiselle olen ensimmäisen kerran antanut jotain makeaa. Pitäisikö se muistaa? Minusta se ei vaan ole kovin tärkeää..



Minäkin annan lapselle sokeripitoisia ruokia (viiliksiä, jogurtteja, muroja ja pullaa, joskus karkkiakin) ihan vaan, koska sokeri kuuluu tavalliseen ruokavalioon. Se on luonnontuote, ja tärkeintä siinä on määrä jonka lapsi vuorokaudessa saa. Kohtuullinen sokerin syönti ei ole uhka yhtään millekään.



Minä itse olen kasvanut kodissa, jossa sokeria ei juuri ollut, ruokakin lähes suolatonta, kaikki niin viimeisen päälle terveellistä. Ehkä jossain tosiaan on joku, jolle on ihan sama syödä 18 vuotta joka päivä samanmakuista luonnojogurttia johon saa valita laittaako mustikkaa vai puolukkaa, mut mulla tuli ne luonnonjogurtit, itse tehdyt kitkerät marjamehut ja muut terveelliset"herkut" korvista ulos jo aika varhaisessa vaiheessa. En koskaan ollut mitenkään erityisen terve verrattuna niihin, jotka sai makeaakin joskus, joten en jaksa motivoitua tuollaiseen sokerin välttelyyn oman lapseni kohdalla.

jotain herkuista, toki saa rajoitetusti,mutta en vaan ymmärrä miksi alle 2 vuotialle on tarpeen antaa keksiä ja muuta sokeripitoista tyydyttämään joko välipala nälkää tai jotain tunnetta esim sitä pahaa mieltä...?



Haluaako joku kertoa miksi annat lapsellesi keksin pahaan mieleen?

Siksi olinkin järkyttynyt, kun huomasin, mitä päiväkodissa syötetään lapsille.



Poikani meni päiväkotiin täytettyään 2 vuotta. Siellä hän on saanut ensimmäisen kerran karkkia, suklaata, sokerisia kiisseleitä, vanukkaita, suklaapuuroa jne.

Antakoot vapaasti JOSKUS, mutta jos joka päivä on jotain saakelin sokeripöperöä niin huh huh. Tiedän, ettei se ole oikeasti suurin ongelma maailmassa,mutta TIEDÄN, että oman lapseni kohdalla se voi muodostua ongelmaksi syömisen suhteen.



Muutenkin ressaan siitä ettei hän oikein meinaa kiinteitä syödä yksi vuotiaana ja sitten kun siihen tarjoillaan kivaa herkkua niin varmaan sit syö jotain "pahaa".



Kuinka usein siellä pk:ssa herkutellaan?

Lapsi pystyy syömään ja on helppo pitää mukana. Lapsella ei useinkaan ole paha mieli vaan kyllästyttää olla rattaissa. Multa on nyt jo hävinnyt yksi kirja ja yksi lelu, kun alkoi viihdykkeitään pudotella rattaista eikä niitä tohinassa aina sit huomaa. Mulla on niin monet leivät homehtuneet rattaisiin, että se kyllästyttää. Keksi ei homehdu. Olen muuten ite tiukka sokerin suhteen. Tosi vähän saavat mitään sellaista. Kauppareissuista on selvittävä.

Ja mitenkähän tuo lapsiluku vaikuttaa asiaan... EIköhän se ole vanhemmista kiinni mitä lapselle annetaan ja mitkä ovat isompien herkkuja. On omaa laiskuutta jos syyttää lapsilukua siitä että lapselle mätetään sokeria!!

välipalalalla ehkä sokerista myös aamiaisella. Me pyydettiin sokeriton välipala, kokeilkaa muutkin.

Kauppareissuilla katson parhaaksi ruokkia lasta, koska pinna kiristyy muuten aivan turhaan. Jos itse siedät kiljukaulaa lehmänhermoinesi, niin hieno juttu. Ylipäänsä lapsen ottaminen mukaan kauppaan on tyhmää, jos se on yhtä huutoa ja karkailua. Mutta jos on pakko, takuulla syötän vaikka keksiä jotta kaupassakäynti sujuu kunnialla.

Miksi ihmeessä sinne kauppaan pitää raahata nälkäinen lapsi? Vai eikö lapsi muutenkaan osaa käyttäytyä kaupassa?? Ja jos on nälkäinen niin onko sen syötettävän asian pakko olla keksiä.. vai kävisikö joku vähän terveellisempikin asia esim. hedelmä tms?

AP

olen oppinut, miten tärkeä asia terveellinen ruokavalio on. Sokeria ollaan vältelty niin paljon kuin sen on helposti voinut tehdä. Lasta ollaan harhautettu juhlissa antamalla suolaisia herkkuja (piirakoita, lihapullia tms.) tai hedelmiä, jos niitä on ollut.



Sitten kun lapsi on alkanut haluta sokeriherkkuja, ollaan annettu niitä pieniä määriä, mutta vasta ruuan jälkiruuaksi ja vain kylässä tai kun meillä on vieraita. Lapset ovat oppineet olemaan tyytyväisiä yhteen keksiin ja pieneen kakunpalaan.



Isompana on tullut karkkipäivä mukaan, mutta silloinkin on riittänyt pieni määrä karkkia.



Valitettavasti meillä aikuisilla on vastuu sitä, mitä ja miten lapsemme syövät. Lapsuuden ruokavalio vaikuttaa lasten terveyteen vielä aikuisiälläkin. Lapsena myös luodaan ruokailutottumukset.

Siksi olinkin järkyttynyt, kun huomasin, mitä päiväkodissa syötetään lapsille.

Poikani meni päiväkotiin täytettyään 2 vuotta. Siellä hän on saanut ensimmäisen kerran karkkia, suklaata, sokerisia kiisseleitä, vanukkaita, suklaapuuroa jne.

Keittäjät eivät osaa valmistaa terveellisiä ja herkullisia välipaloja. Minkähänlaista ruokaa he itse syövät?

ettei huutanut yöllä kun kantapäästä otettiin verta..

samaa vois kysyä miksi vauvoille syötetään pelkkää bakteeritonta purkki ruokaa ja näin autetaa mm. diabeteksen syntyä... kun ei suolistoo kehity normaalia bakteerikasvustoa..

itse tein vauvan kasvissoseet kun niitä alkoi syömään..

jäi pois tuosta että JOPA alle vuoden ikäisille...

varmaan jossain 6-7 kk iässä kun annoin jotain hedelmäsosetta pilttipurkista. Niissähän on kaikissa sokeria. Sitä énnen toki maitosokeria.

lapset on erilaisia, jotkut tarvitsevat hieman erilaista lähestymistä kun sinun lapsesi. Tämä selviää sinulle kyllä, kun sinulla on useampi kuin 1kpl 1v lapsia omassa taloudessasi. Nimim. 3 pojan äiti

ruvettiin antamaan kohtuudella sokeria vuoden iässä. Joskus joku kaupan rahka jälkkäriksi ja ihan vaihtelun vuoksi. Lisäksi lapsi saa ottaa vanhemman jätskiannoksesta esimerkiksi ravntolassa. Ei tuputeta, mutta ei tehdä herkuista kiellettyä hedelmääkään.



Itse en anna lapselle keksiä kaupassa, koska lapsi on nätisti muutenkin. Luin kuitenkin jostain kasvatusoppaasta, että tämä on ihan hyvä ja suositeltava tapa, jolla vältetään lapsen nälkäraivari karkkitiskillä ennen kotiin syömään pääsyä.

Esikoisen kanssa oli helpompi välttää sokeria kun ei ollut muita vieressä herkuttelemassa. Hän oli siis vanhempi kuin 1-v. Muiden kanssa on mennyt näin.



Kauppareissuilla katson parhaaksi ruokkia lasta, koska pinna kiristyy muuten aivan turhaan. Jos itse siedät kiljukaulaa lehmänhermoinesi, niin hieno juttu. Ylipäänsä lapsen ottaminen mukaan kauppaan on tyhmää, jos se on yhtä huutoa ja karkailua. Mutta jos on pakko, takuulla syötän vaikka keksiä jotta kaupassakäynti sujuu kunnialla.

Eiköhän taustalla ole se, että kun tietää että sokeria on nykyään kaikkialla ja se kuuluu perheen ruokavalioon kiinteästi (vaikka esimerkkinä jugurtit ja riisimurot...) niin sitä tietää, että vauva alkaa niitä aika pian syödä kuitenkin. Ei sitten tunnu niin kauhean tärkeältä vältellä tarkasti vuoden tai kahden ikään asti.



Tämä on ainakin itselläni selityksenä, toivottavasti on tarpeeksi asiallinen vastaus ja selittää jotain. Olen itse terveydenhoitaja ja tiedän kyllä "valkoisen sokerin" vaarat, enkä missään nimessä halua että vauvani (11 kk tällä hetkellä) ruokavaliossa iso osa energiasta tulee tyhjästä sokerista, mutta kyllä tässä arjessa joskus on helpointa laittaa puuron jäähdykkeeksi muutama lusikallinen hedelmäpommijukurttia kun sitä siinä kaapissa on (ja syödä loput itse aamiaiseksi) eikä ottaa pakasteesta itsepoimittuja terveellisempiä marjoja. Niin se vain menee.



Ja mitä tulee ihmisiin jotka syöttävät aivan estoitta yksivuotiaalle sipsejä ja keksejä... kokemukseni mukaan ovat usein aika matalasti koulutettuja ja pienituloisia ihmisiä, luultavasti ties kuinka monennessa sukupolvessa. Eivät he ole sen tyhmempiä kuin sinä tai minä, ja tietävät että sellaista ei suositella, mutta ei heidän kulttuuriinsa (en tarkoita mitään etnistä ryhmää vaan sosiaalista yhteiskuntaluokan kulttuuria, "perheen tapoja", näkemystä itsestään) kuulu tavoitella suositusten mukaista elämää. "Ei koske meitä" on ajatus.



Niin se vain menee.

kaupassa käymisestä pitää tehdä epämiellyttävä kokemus kaikille? Ymmärrän, että jos käy töissä, on nälkäisen tarhalapsen kanssa joskus käytävä kaupassa. Miksi silloin olisi väärin antaa välipala kouraan, jotta kaikilla olisi kivempaa?



Meillä kotona olevilla on niin helppoa, kun voi ajoittaa kauppareissut ruokailujen mukaan. Joskus ei silti onnistu huudotta ;)

ruokaa kuin mitä muut sai. En nyt syöttänyt niitä kaikkein sokerisimpia juttuja, mutta sai siis maistaa esim. täytekakkua ja jätskiä joskus juhlissa. Ja joskus sai jugurttia (ei päivittäin) ja toki marjakiisseliä, vispipuuroa yms.



Karkkia ymmärsi itse vaatia kun oli 2,5v. Sitä ennen en sitä syöttänyt. Limua alkoi juomaan vielä vanhempana. Mehuna sai aikaisemmin itse marjoista keitettyä mehua.



Keksenä meillä ei juuri syödä muuten kuin synttäreillä. Mäkin oon ihmetelly työkaveria, jonka lapset saattaa syödä aamupalallakin keksiä.