Missä vaiheessa aloit syöttää lapsellesi sokeria?

mutta järkevillä valinnoilla voisi vältellä sitä ihan kuka tahansa. Ostan maustamatonta jugurttia, en syö muroja tms.



Mielestäni esim. patonki ei ole lapselle leipää. Tuttavani lapsi saa patonkia korvaamaan puuron koska hän ei siitä tykkää.



Ymmärrän, jos on monta lasta ja arki yhtä hulinaa,mutta oletteko te oikeasti katsoneet paljonko se 26g sokeria on, joka on siinä parin desin jugurtissa..?



ap

vasta 2,5-vuotiaana.

Sitä ennen ei

mehua, kakkuja, keksejä, jäätelöä (lisäaineet), pullaa tms.

nykyään 1,5v saa useammin. Eli joskus maustettuja jogurtteja, äidin jätskistä, vierailla / juhlissa kakkua / keksiä tms.



Jotenkin se tuntuu vain helpommalta, enkä jaksa tiukkistella kaikesta, vaikka se vielä yhden lapsen kanssa onnistuisikin.



Tosin karkkia, suklaata, sokerimehuja, limuja en toistaiseksi anna. Mutta kai nekin pikku hiljaa tulevat kuvioihin.

kaupassa käymisestä pitää tehdä epämiellyttävä kokemus kaikille? Ymmärrän, että jos käy töissä, on nälkäisen tarhalapsen kanssa joskus käytävä kaupassa. Miksi silloin olisi väärin antaa välipala kouraan, jotta kaikilla olisi kivempaa?

Meillä kotona olevilla on niin helppoa, kun voi ajoittaa kauppareissut ruokailujen mukaan. Joskus ei silti onnistu huudotta ;)

Mä en vieläkään ole ymmärtänyt miksi sinne kauppaan on mentävä työmatkalla lapsen kanssa? Silloin siellä kaupassa on kaikki muutkin, vieläpä niiden kiukkuavien muksujen kanssa. Elämä on paljon helpompaa kun menee töistä päiväkodin kautta kotiin, syödään ja vaihdetaan kuulumiset. Kauppaan voi sitten lähteä myöhemmin illalla. Ja ostaa useamman päivän ruuat kerralla, ettei mene kaikki illat shoppaillessa.

Eiköhän taustalla ole se, että kun tietää että sokeria on nykyään kaikkialla ja se kuuluu perheen ruokavalioon kiinteästi (vaikka esimerkkinä jugurtit ja riisimurot...) niin sitä tietää, että vauva alkaa niitä aika pian syödä kuitenkin. Ei sitten tunnu niin kauhean tärkeältä vältellä tarkasti vuoden tai kahden ikään asti. Tämä on ainakin itselläni selityksenä, toivottavasti on tarpeeksi asiallinen vastaus ja selittää jotain. Olen itse terveydenhoitaja ja tiedän kyllä "valkoisen sokerin" vaarat, enkä missään nimessä halua että vauvani (11 kk tällä hetkellä) ruokavaliossa iso osa energiasta tulee tyhjästä sokerista, mutta kyllä tässä arjessa joskus on helpointa laittaa puuron jäähdykkeeksi muutama lusikallinen hedelmäpommijukurttia kun sitä siinä kaapissa on (ja syödä loput itse aamiaiseksi) eikä ottaa pakasteesta itsepoimittuja terveellisempiä marjoja. Niin se vain menee. Ja mitä tulee ihmisiin jotka syöttävät aivan estoitta yksivuotiaalle sipsejä ja keksejä... kokemukseni mukaan ovat usein aika matalasti koulutettuja ja pienituloisia ihmisiä, luultavasti ties kuinka monennessa sukupolvessa. Eivät he ole sen tyhmempiä kuin sinä tai minä, ja tietävät että sellaista ei suositella, mutta ei heidän kulttuuriinsa (en tarkoita mitään etnistä ryhmää vaan sosiaalista yhteiskuntaluokan kulttuuria, "perheen tapoja", näkemystä itsestään) kuulu tavoitella suositusten mukaista elämää. "Ei koske meitä" on ajatus. Niin se vain menee.

nimenomaan niillä pakastemarjoilla. En ole hysteerikko, mutta lapseni ei saanut herkkuja - mitään - ennen kuin täytti 2,5 v. Nyt kolmevuotiaana ei saa vielä edes karkkeja.

Miksi hitossa antaisin?

Jos lapsi tarvii just sillon sen välipalan, miksi et anna banaania?

herkkuja ennen 3v., niin miten olette oikein toimineet esim. kyläillessä, synttäreillä jne.? Kotiinhan voi yksinkertaisesti olla ostamatta herkkuja, mutta jos on vaikka isomman serkun synttärit, niin miten ihmeessä sanotte lapselle, että yhtään keksiä tai jätskiä et sitten maista? Sitten lapsi katsoo vierestä kun muuta syö? Ymmärrän jonkun 1v:n, joka ei vielä osaa vaatia mitään eikä tajua, vaikka muut saisivat jotain hyvää. Mutta kyllä 2-3-vuotias jo tajuaa, jos muut vetää jätskiä.



Jos joskus kohtuudella syö jotain herkkua, niin ei se tuhoa lasta. Kuulostaa vähän hitlerimeiningiltä mun korvaan.

eli siis en lisännyt sokeria esim. jogurttiin, satunnaisesti sitten pala pullaa jos oltiin kahvilassa tms. Joskus 1 v jälkeen alkoi saamaan välillä sokeroituja herkkuja silloin kun muutkin niitä saivat, tosin ei meillä niitä hirveästi ole koskaan ollut. Keksiä on saanut lähinnä kahvipöydässä ja pitkillä matkoilla.

Olen ihmetellyt, oikeasti ihmetellyt, miksi ihmiset syöttävät alle vuoden ikäisille kaupan "tavallisia" maustettuja jugurtteja, vanukkaita ym sokerimömmöä. Itselläni on vuoden ikäinen lapsi ja hän ei ole koskaan syönyt kiinteitä hurjia määriä ja katson laadun perään todella tarkasti että sekin mikä menee, on hyvää. Herkkuna on ollut lähinnä synttärikakku omilla synttäreillä ja noi piltti hedelmäsoseet...

Ja toinen kysymys. Miksi annat lapsellesi keksiä? Monet tuntuvat antavan niitä kauppareissuilla lapsen hiljentäjäksi ja muutenkin "lohturuuaksi". Itse en ymmärrä miksi lapsen paha mieli "hiljennetään" herkulla että äiti saa olla rauhassa.

Voisiko joku selittää asiallisesti?

minulle niin hirveän tärkeitä asioita, että olisin ne kalenteriin merkannut.



t. kolmen lapsen äiti

nyt menee, ei jaksa kaikkia pakkausselosteita kytätä, mutta sokeria ihan sokerina ei anneta, eikä ole mitään syytä ruokiin lisätä. Puurojen ja lettujen kanssa ihan vaan pakkasesta marjoja. (pakastettu ilman tai minimaalisen sokerin kera)

enkä varsinaisesti aiokaan aloittaa. Lapsi on nyt 2,5v. En syö itsekään mitään sokeripitoista (syömme raakaravintoa), joten miksi ihmeessä antaisin sellaista lapselle? Meillä makeina herkkuina toimivat hedelmät, kuivahedelmät ym. Toki juhlissa tai ravintolassa lapsi saa maistaa vähän kakkua tms, mutta kotiin emme osta tuollaisia.

Ollaan tosi hyvin toimeentuleva pariskunta mutta ei kuitenkaan mitään natseja!!!

Annetaan meidän pojan syödä mitä se halua KOHTUULLISESTI.

Huom: personl trainer ja itsekin syön kaikkea.

Tollaisien ihmisien takia kuten sinä on myös nyky suoriso mennyt pilalle allergioiden jne muiten ruokaan liittyvien sairauksien kanssa.

Meillä lapsi on melkein neljävuotias, enkä ole vieläkään alkanut syöttämään hänelle sokerijugurtteja, vanukkaita, muroja, tai esanssimehuja normiarjessa. Herkut syödään herkkuina. Mieluiten itse leivottuna, mutta silloin tällöin saa jälkiruoaksi suklaata(esim. pätkiksen) tai muutaman karkin, joskus kokista ravintolassa tai paremman ruoan kanssa kotona. Ei meillä mitenkään pelätä sokeria, mutta on ihan naurettavaa syöttää lapsille "ruokana" tai aamupalana jotain sokerijugurtteja, jotka vastaavat ravintoarvoltaan jäätelöä. Mielummin annan ihan rehdisti sitten sitä jäätelöä sille sopivana ajankohtana. Päiväkodin ruokailuihin en voi vaikuttaa. Siellä ikävä kyllä taidetaan syöttää paljon sokeria ja erilaisia makeutusaineita.

Meidän lapsi syö ihan mielellään tavallista mysliä maustamattoman jugurtin kanssa. On hänen lempi-iltapalansa. Kuivatuissa hedelmissä on tarpeeksi sokeria. Ei edes suostu syömään maustettuja sokerijugurtteja. Hänen lempimehuaan on appelsiinituoremehu. Mieluiten sellainen, jonka olen puristanut itse. Ei syö suuria määriä herkkuja koskaan, vaan mielummin pienen suklaan tai kourallisen karkkia. Tämän kyllä luulen johtuvan ihan yhtä paljon hänen luontaisesta taipumuksestaan tähän kuin meidän sokerilinjasta.