Mitä tuntuisi ajatus, että lapsesi asuisi vielä 30-vuotiaana kanssasi?

voisi olla ihan kivaakin :)

mutta ei ainakaan miltään hirveältä katastrofilta.

Se olisi tosi luuseri.

Olen sitoutunut heihin koko elämäkseni, jos 30-vuotiaalla lapsellani on tilanne, että asuisi jostain syystä kanssasi, se olisi aivan ok.

Mun miehen kaveri hommas just vasta ensimmäisen oman kodin. On 3-kymppinen. Kuitenkin ihan normaali työssäkäyvä mies, se mitä minä olen tavannut, niin ihan järjissään. Kaverinsakin ihmeissään ja antavat aika kovaakin kritiikkiä tälle "peräkammarin pojalle". Ihan käsittämätöntä!!!

Se olisi tosi luuseri.

luuseri, asunut lähes 20 vuotta omillani, nyt harkitsen lapsuudenkotiin muuttoa äidin sairauden takia?

riippuu varmaan siitä, tarvitsisiko jompi kumpi meistä tuota tukea vai olisiko muuten käytännön sanelema ratkaisu.

Ei siis kovin toivottavaa.

jos terve ja tasapainoinen, ammattiin valmistunut ja toivon mukaan työssä käyvä nuori asuisi yhä kotona. Eri juttu on, jos palaa maailmalta hetkeksi lapsuudenkotiinsa lähteäkseen taas kohta pois.

Viimeistään opiskelujen päättyessä on vaihdetta kortteeria. Ja tosiaan jos opiskelee edelleen kolmekymppisenä saa olla lähtenyt jo aiemmin.

Olenko minäkin luuseri, asunut lähes 20 vuotta omillani, nyt harkitsen lapsuudenkotiin muuttoa äidin sairauden takia?

Sinä olet pyhimys. Itsensä uhraava, epäitsekäs lapsi. Sankari, kaikkien ihanne.

mikäs siinä...